Siirry pääsisältöön

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

"Hän ponkaisi pystyyn yhdellä loikalla ja hykerteli käsiään.
– Mihin lähdetään?
– Sinusta en tiedä, mutta minä aion lähteä Irlantiin.
Agnès Martin-Lugand:
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Bazar (2018)
Ranskankielinen alkuteos
Les gens heureux lisent et boivent du cafe 2015
Suomentanut Kirsi Tanner
218 sivua

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – kirjan nimi erehdyttää minut odottamaan muuta kuin mitä lopulta saan. Odotan lempeää tunnelmaa ja leppoisaa kahvittelua ja puhetta kirjoista. Jotain filosofista, viisastakin.

Odotukseni eivät aivan täyty. Itse asiassa eivät oikeastaan lainkaan. Lukeminen ja kahvittelu jäävät vain viitteellisiksi toiminnoiksi, joten oikeastaan kirjan nimikin on vain viitteellinen. Etualalle nousevat tunnekuohut, savukkeet – niitä nimittäin kuluu! – ja romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvat kliseet, kuten käheä-ääninen mies, kiukkua herättävä muukalainen, vastentahtoiset naapurukset...

Tarinan lähtökohta on se, että Diane on kokenut valtavan menetyksen. Alussa päähenkilön surua kuvataan varsin tunteisiin vetoavasti, mutta valitettavasti kirjan anti minulle jääkin sitten siihen. Diane tekee äkkipäätöksen muuttaa Irlantiin, pakoon muistojaan ja suruaan. Muuttoa seuraa varsinainen kliseemyllytys jylhine maisemineen ja tunnekuohuineen.

Tarina voisi sinänsä olla ihan kiinnostava ja kelpo, mutta vastentahtoisuuttani vahvistaa ilmaisutapa, joka tökkii silmiäni pahemman kerran. Kerronta on kovin päälausevaltaista, enkä pidä sellaisesta lainkaan.
"Huomioni kiinnittyi haukuntaan. Edward oli lähdössä ulos koiransa kanssa. Näin naapurini ensimmäistä kertaa pubissa sattuneen välikohtauksen jälkeen. Hänellä oli suuri laukku olallaan."
Minun makuuni Onnelliset (jne.) on sekä liian höttöinen ja romanttinen että ilmaisultaan kankea. Pariin otteeseen tarina onnistuu kuitenkin yllättämään, mikä sille eduksi laskettakoon. Yksi onnistunut valinta on esimerkiksi se, että Diane ei ole mitenkään ylenpalttisen kiva tai helposti sympatiaa puolelleen keräävä tyyppi. Pidän myös tarinan loppuratkaisusta, vaikka muuten tämä esikoisromaani jää epäilemättä tämän vuoden huonoimpien lukukokemusten joukkoon.

Mistä romaanin nimi muuten tulee? Siitä, että Diane on perustanut kahvilan nimeltä Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Eikä hän tarinan aikana montaakaan ajatusta luomukselleen suo.

Kiinnostava tieto muuten on se, että romaani on julkaistu alun perin omakustanteena mutta se päätyi lopulta ranskalaisen kustantajan listoille kirjablogistien huomion myötä. Taidan siis kirjablogistina olla paitsiossa tympeine mielipiteineni. Osoituksena siitä Martin-Lugandin teoksesta ovat minua enemmän pitäneet esimerkiksi Leena, Riitta, Susa ja Mai. Viihteellistä kesäluettavaa kaipaavalle tarina lieneekin omiaan.

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia ilmestyy 16.8. Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kirjankansibingo: valokuva.


Kommentit

  1. No voi, noin surkeaksi koit. Onhan tämä kevyt ja höttöinen - loppu meni täysin överiksi.... Minä tosin olen lukenut tänä vuonna monta huonompaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitääkin lähteä blogiisi tutkimaan, mitä huonoja kirjoja olet lukenut. :) Onkohan joukossa joku, josta minä puolestani olen pitänyt?

      Poista
  2. Kun luin kirjaa, minulle tuli mieleen, että luen liian vähän romantiikasta ja rakkaudesta. Kuumalla ilmalla mikäs sen mukavampaa kuin kiihkeät tunteet ja rakastuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain varmaan joskus nuoruudessani yliannostuksen romantiikkaa ja rakkautta (siis kirjoissa 😊), ja nykyään olen niille vähän allerginen. Mutta onneksi moni on tästäkin kirjasta pitänyt, vaikka minä en innostunutkaan.

      Poista
  3. Aika lailla sama kokemus. Sain kyllä luettua tämän, eli jonkinlaista vetävyyttä on. Toistaiseksi taitaa kuitenkin olla huonoimpia tänä vuonna lukemiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain vetoa tarinassa tosiaan oli, mutta aika kehno kokemus loppujen lopuksi.

      Poista
  4. Ihmettelen, miksi tämä upposi minuun, rankkojen kirjojen lukijaan. Jotain tässä oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen kun tietäisi, miksi joku uppoaa ja joku ei. Monihan tästä on pitänyt, paljonkin. Minuun ei nyt vain vedonnut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on