Siirry pääsisältöön

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

"Hän ponkaisi pystyyn yhdellä loikalla ja hykerteli käsiään.
– Mihin lähdetään?
– Sinusta en tiedä, mutta minä aion lähteä Irlantiin.
Agnès Martin-Lugand:
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
Bazar (2018)
Ranskankielinen alkuteos
Les gens heureux lisent et boivent du cafe 2015
Suomentanut Kirsi Tanner
218 sivua

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – kirjan nimi erehdyttää minut odottamaan muuta kuin mitä lopulta saan. Odotan lempeää tunnelmaa ja leppoisaa kahvittelua ja puhetta kirjoista. Jotain filosofista, viisastakin.

Odotukseni eivät aivan täyty. Itse asiassa eivät oikeastaan lainkaan. Lukeminen ja kahvittelu jäävät vain viitteellisiksi toiminnoiksi, joten oikeastaan kirjan nimikin on vain viitteellinen. Etualalle nousevat tunnekuohut, savukkeet – niitä nimittäin kuluu! – ja romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvat kliseet, kuten käheä-ääninen mies, kiukkua herättävä muukalainen, vastentahtoiset naapurukset...

Tarinan lähtökohta on se, että Diane on kokenut valtavan menetyksen. Alussa päähenkilön surua kuvataan varsin tunteisiin vetoavasti, mutta valitettavasti kirjan anti minulle jääkin sitten siihen. Diane tekee äkkipäätöksen muuttaa Irlantiin, pakoon muistojaan ja suruaan. Muuttoa seuraa varsinainen kliseemyllytys jylhine maisemineen ja tunnekuohuineen.

Tarina voisi sinänsä olla ihan kiinnostava ja kelpo, mutta vastentahtoisuuttani vahvistaa ilmaisutapa, joka tökkii silmiäni pahemman kerran. Kerronta on kovin päälausevaltaista, enkä pidä sellaisesta lainkaan.
"Huomioni kiinnittyi haukuntaan. Edward oli lähdössä ulos koiransa kanssa. Näin naapurini ensimmäistä kertaa pubissa sattuneen välikohtauksen jälkeen. Hänellä oli suuri laukku olallaan."
Minun makuuni Onnelliset (jne.) on sekä liian höttöinen ja romanttinen että ilmaisultaan kankea. Pariin otteeseen tarina onnistuu kuitenkin yllättämään, mikä sille eduksi laskettakoon. Yksi onnistunut valinta on esimerkiksi se, että Diane ei ole mitenkään ylenpalttisen kiva tai helposti sympatiaa puolelleen keräävä tyyppi. Pidän myös tarinan loppuratkaisusta, vaikka muuten tämä esikoisromaani jää epäilemättä tämän vuoden huonoimpien lukukokemusten joukkoon.

Mistä romaanin nimi muuten tulee? Siitä, että Diane on perustanut kahvilan nimeltä Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Eikä hän tarinan aikana montaakaan ajatusta luomukselleen suo.

Kiinnostava tieto muuten on se, että romaani on julkaistu alun perin omakustanteena mutta se päätyi lopulta ranskalaisen kustantajan listoille kirjablogistien huomion myötä. Taidan siis kirjablogistina olla paitsiossa tympeine mielipiteineni. Osoituksena siitä Martin-Lugandin teoksesta ovat minua enemmän pitäneet esimerkiksi Leena, Riitta, Susa ja Mai. Viihteellistä kesäluettavaa kaipaavalle tarina lieneekin omiaan.

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia ilmestyy 16.8. Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kirjankansibingo: valokuva.


Kommentit

  1. No voi, noin surkeaksi koit. Onhan tämä kevyt ja höttöinen - loppu meni täysin överiksi.... Minä tosin olen lukenut tänä vuonna monta huonompaakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitääkin lähteä blogiisi tutkimaan, mitä huonoja kirjoja olet lukenut. :) Onkohan joukossa joku, josta minä puolestani olen pitänyt?

      Poista
  2. Kun luin kirjaa, minulle tuli mieleen, että luen liian vähän romantiikasta ja rakkaudesta. Kuumalla ilmalla mikäs sen mukavampaa kuin kiihkeät tunteet ja rakastuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain varmaan joskus nuoruudessani yliannostuksen romantiikkaa ja rakkautta (siis kirjoissa 😊), ja nykyään olen niille vähän allerginen. Mutta onneksi moni on tästäkin kirjasta pitänyt, vaikka minä en innostunutkaan.

      Poista
  3. Aika lailla sama kokemus. Sain kyllä luettua tämän, eli jonkinlaista vetävyyttä on. Toistaiseksi taitaa kuitenkin olla huonoimpia tänä vuonna lukemiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain vetoa tarinassa tosiaan oli, mutta aika kehno kokemus loppujen lopuksi.

      Poista
  4. Ihmettelen, miksi tämä upposi minuun, rankkojen kirjojen lukijaan. Jotain tässä oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen kun tietäisi, miksi joku uppoaa ja joku ei. Monihan tästä on pitänyt, paljonkin. Minuun ei nyt vain vedonnut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok