"Päivä päättyi, kului viikko, kuukausi, mutta olit ajatuksissani useammin kuin olit kertaakaan Violetin syntymän jälkeen ollut. Etsin jatkuvasti valokuviasi lehdistä. Pohdin, pystyisitkö tulemaan New Yorkiin lähiaikoina, ja jos pystyisit, ottaisitko minuun yhteyttä."
Jill Santopolon Valo jonka kadotimme valikoitui kuunneltavakseni Storytelin valikoimista aika sattumalta. Kirjan nimi kuulosti kiehtovalta eikä kirjan kuvauskaan ollut hassumpi. Niinpä päädyin perehtymään siihen, miten nuoret Lucy ja Gabe kohtaavat syyskuun 11:nnen päivän terrori-iskun jälkikaaoksessa ja rakastuvat.
Lucyn ja Gaben kohtaaminen on kuin tähtiin kirjoitettu ja rakkautta ensi silmäyksellä. Rakastumisen huuma kestää ja kestää, kunnes Gabe alkaa haluta elämältään sellaisia asioita, joihin Lucy ei mahdu mukaan. Gabe matkaa maailman kriisipesäkkeisiin ja Lucy jää kotimaisemiin tekemään töitä lastenohjelmien parissa.
Siinähän ei olisikaan mitään, että pari tapaa, rakastuu, eroaa ja jatkaa omaa elämäänsä. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan varsinaisesti toteudu vaan vaikka Lucy hankkii uuden kumppanin ja perustaa perheen, pyörii Gabe hänen mielessään — ja mies tietenkin ottaa aina aika ajoin yhteyttä pitääkseen liekkiä yllä. Jotenkin kuvio ei minun mieleeni ole, ja pidän liian siirappisena koko touhua. Olen Tuijan kanssa samaa mieltä, että Lucy roikkuu lähes pakkomielteisesti nuoruudenrakkaudessaan, vaikka elämällä on paljon muutakin hyvää tarjottavana. Niinpä Lucy ei saa minua puolelleen, ja kun muutenkin kokonaisuus on enemmän pateettinen kuin tunteisiin vetoava, ei Valo jonka kadotimme saa minua liittymään ihailijakuntaansa.
Kirsin Book Clubin Eija puolestaan antaa rakkausromaanisarjassa teokselle arvosanan 5/5. Olenkin vakuuttunut, että Lucyn ja Gaben tarina ihastuttaa monia, vaikken minä romaanille lämmennytkään.
Helmet 2018: 40 Kirjassa on lemmikkieläin.
 |
| Jill Santopolo: Valo jonka kadotimme (Otava 2017) Alkuteos The light we lost 2017 Suomentaja Inka Parpola Äänikirjan lukija Anni Kajos Äänikirjan kesto 9 tuntia |
Jill Santopolon Valo jonka kadotimme valikoitui kuunneltavakseni Storytelin valikoimista aika sattumalta. Kirjan nimi kuulosti kiehtovalta eikä kirjan kuvauskaan ollut hassumpi. Niinpä päädyin perehtymään siihen, miten nuoret Lucy ja Gabe kohtaavat syyskuun 11:nnen päivän terrori-iskun jälkikaaoksessa ja rakastuvat.
Lucyn ja Gaben kohtaaminen on kuin tähtiin kirjoitettu ja rakkautta ensi silmäyksellä. Rakastumisen huuma kestää ja kestää, kunnes Gabe alkaa haluta elämältään sellaisia asioita, joihin Lucy ei mahdu mukaan. Gabe matkaa maailman kriisipesäkkeisiin ja Lucy jää kotimaisemiin tekemään töitä lastenohjelmien parissa.
Siinähän ei olisikaan mitään, että pari tapaa, rakastuu, eroaa ja jatkaa omaa elämäänsä. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan varsinaisesti toteudu vaan vaikka Lucy hankkii uuden kumppanin ja perustaa perheen, pyörii Gabe hänen mielessään — ja mies tietenkin ottaa aina aika ajoin yhteyttä pitääkseen liekkiä yllä. Jotenkin kuvio ei minun mieleeni ole, ja pidän liian siirappisena koko touhua. Olen Tuijan kanssa samaa mieltä, että Lucy roikkuu lähes pakkomielteisesti nuoruudenrakkaudessaan, vaikka elämällä on paljon muutakin hyvää tarjottavana. Niinpä Lucy ei saa minua puolelleen, ja kun muutenkin kokonaisuus on enemmän pateettinen kuin tunteisiin vetoava, ei Valo jonka kadotimme saa minua liittymään ihailijakuntaansa.
Kirsin Book Clubin Eija puolestaan antaa rakkausromaanisarjassa teokselle arvosanan 5/5. Olenkin vakuuttunut, että Lucyn ja Gaben tarina ihastuttaa monia, vaikken minä romaanille lämmennytkään.
Helmet 2018: 40 Kirjassa on lemmikkieläin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!