"Silmiä kirvelee, minulla on jomottava päänsärky ja silmänräpäyksen ajan mietin, olenko kuvitellut kaiken. Että olen vain nähnyt unta naisesta, joka kävi vastaanotollani ja sanoi nimekseen Isabelle Karlsson."
 |
| Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun (Like 2018) Alkuteos Säg att du är min Suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld 408 sivua Äänikirjan kesto 14 t 12 min. Lukija Krista Putkonen-Örn |
Sano että olet minun kietoo yhteen kolmen naisen kohtalot: Stella on menestynyt psykoterapeutti, joka saa asiakkaakseen Isabellen, nuoren opiskelijanaisen. Isabelle on elänyt syrjäistä elämää äitinsä Kerstinin kanssa ja kaipaa terapeutin apua menetettyään isänsä ja muutettuaan Tukholmaan.
Stella on parikymmentä vuotta aiemmin menettänyt epäselvissä olosuhteissa tyttärensä Alicen. Kun hän kohtaa Isabellen, on yhdennäköisyys Alicen isän sisaren kanssa liian ilmeinen. Stella vakuuttuu siitä, että Isabelle on Alice, ja ryhtyy seuraamaan nuorta naista selvittääkseen asioiden oikean laidan.
Lukijan on lopulta kohtuullisen helppo arvata, mistä kuviossa on kysymys. Ehkä se ei kuitenkaan olekaan tarinan pointti vaan se, miten asiat päädytään selvittämään - vai päädytäänkö. Stellalla on painolastinaan entisen asiakkaan nostama kanne ja vielä aiemmin tapahtunut luhistuminen. Tytärtään etsiessään nainen ajautuu epätoivoisiin tekoihin eikä aina osaa toimia omaksi edukseen.
Kerstin puolestaan osaa vetää oikeista naruista ja kääntyä oikeiden henkilöiden puoleen yrittäessään puolustaa rakasta tytärtään, jonka suojeleminen on naisen elämäntehtävä. Keinot vain ovat ajoittain omalaatuisia.
Isabelle taas on nuori nainen, joka on eksyksissä itsensä kanssa ja joutuu vedetyksi voimakkaasti eri suuntiin. Ketä uskoa? Keneen luottaa?
Trilleri on vetävä ja juoneltaan taitavasti punottu, joten en lainkaan ihmettele sen saamaa suosiota. Tarina henkilöineen herättää tunteita, myötätunnosta turhautuneeseen kiukkuun. Silti olisin toivonut henkilöihin enemmän ulottuvuuksia ja erityisesti sitä, että paha ei olisi niin tyystin paha. Lisäksi dramatiikkaa oli loppusuoralla tarjolla minun makuuni turhankin paljon: uskottavuuden kannalta olisi ollut paikallaan hieman laskea kierroksia.
Vetävää viihdettä tuore ruotsalaisdekkari kyllä tarjoaa. Ihan helposti ei loppupuolella enää halunnut tarinan kuuntelemista jättää kesken, sen verran kiinnosti, mitä naiskolmikolle tapahtuu.
Kirjasta muualla: Leena Lumi linkittää bloggauksessaan useamman postauksen.
Helmet 2018 -haaste: 23. Kirjassa on mukana meri.
Tykkäsin kirjasta ja minusta henkilöillä oli tarpeeksi ulottuvuuksia. Paha oli todella paha tyyppi ja loppu oli karmaiseva minunkin makuuni, vaikka tykkään lukea tällaisia psykologisia trillereitä.
VastaaPoistaPaha tosiaan oli todella paha, minusta juuri hänessä olisi saanut olla enemmän muitakin vivahteita. Toki niitä hyviäkin hetkiä oli, mutta minun makuuni vähempikin pahuus olisi riittänyt. Mutta paljon hyvää tässä oli!
PoistaJonna, tämä oli jäätävä! Huomasin juuri, että näitä terapeutti tai psykologi pääosassa dekkareita on tullut muutamia ja kaikki vakuuttavia. Pidin etukäteen aihetta teennäisenä eli aliarvioin kirjoittajan kyvyt. Paha oli todellakin paha: Ei mitään siltä väliltä.
VastaaPoistaEnpä ole huomannutkaan, että terapeutit/psykologit ovat alkaneet enemmänkin näkyä dekkareissa. Pitääpä perehtyä aiheeseen enemmän!
Poista