Siirry pääsisältöön

Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

"Silmiä kirvelee, minulla on jomottava päänsärky ja silmänräpäyksen ajan mietin, olenko kuvitellut kaiken. Että olen vain nähnyt unta naisesta, joka kävi vastaanotollani ja sanoi nimekseen Isabelle Karlsson."

Elisabeth Norebäck:
Sano että olet minun
(Like 2018)
Alkuteos Säg att du är min
Suomentaneet Ida Takala ja Sirje Niitepõld
408 sivua
Äänikirjan kesto 14 t 12 min.
Lukija Krista Putkonen-Örn

Sano että olet minun kietoo yhteen kolmen naisen kohtalot: Stella on menestynyt psykoterapeutti, joka saa asiakkaakseen Isabellen, nuoren opiskelijanaisen. Isabelle on elänyt syrjäistä elämää äitinsä Kerstinin kanssa ja kaipaa terapeutin apua menetettyään isänsä ja muutettuaan Tukholmaan.

Stella on parikymmentä vuotta aiemmin menettänyt epäselvissä olosuhteissa tyttärensä Alicen. Kun hän kohtaa Isabellen, on yhdennäköisyys Alicen isän sisaren kanssa liian ilmeinen. Stella vakuuttuu siitä, että Isabelle on Alice, ja ryhtyy seuraamaan nuorta naista selvittääkseen asioiden oikean laidan.

Lukijan on lopulta kohtuullisen helppo arvata, mistä kuviossa on kysymys. Ehkä se ei kuitenkaan olekaan tarinan pointti vaan se, miten asiat päädytään selvittämään - vai päädytäänkö. Stellalla on painolastinaan entisen asiakkaan nostama kanne ja vielä aiemmin tapahtunut luhistuminen. Tytärtään etsiessään nainen ajautuu epätoivoisiin tekoihin eikä aina osaa toimia omaksi edukseen.

Kerstin puolestaan osaa vetää oikeista naruista ja kääntyä oikeiden henkilöiden puoleen yrittäessään puolustaa rakasta tytärtään, jonka suojeleminen on naisen elämäntehtävä. Keinot vain ovat ajoittain omalaatuisia.

Isabelle taas on nuori nainen, joka on eksyksissä itsensä kanssa ja joutuu vedetyksi voimakkaasti eri suuntiin. Ketä uskoa? Keneen luottaa?

Trilleri on vetävä ja juoneltaan taitavasti punottu, joten en lainkaan ihmettele sen saamaa suosiota. Tarina henkilöineen herättää tunteita, myötätunnosta turhautuneeseen kiukkuun. Silti olisin toivonut henkilöihin enemmän ulottuvuuksia ja erityisesti sitä, että paha ei olisi niin tyystin paha. Lisäksi dramatiikkaa oli loppusuoralla tarjolla minun makuuni turhankin paljon: uskottavuuden kannalta olisi ollut paikallaan hieman laskea kierroksia.

Vetävää viihdettä tuore ruotsalaisdekkari kyllä tarjoaa. Ihan helposti ei loppupuolella enää halunnut tarinan kuuntelemista jättää kesken, sen verran kiinnosti, mitä naiskolmikolle tapahtuu.

Kirjasta muualla: Leena Lumi linkittää bloggauksessaan useamman postauksen.

Helmet 2018 -haaste: 23. Kirjassa on mukana meri.

Kommentit

  1. Tykkäsin kirjasta ja minusta henkilöillä oli tarpeeksi ulottuvuuksia. Paha oli todella paha tyyppi ja loppu oli karmaiseva minunkin makuuni, vaikka tykkään lukea tällaisia psykologisia trillereitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha tosiaan oli todella paha, minusta juuri hänessä olisi saanut olla enemmän muitakin vivahteita. Toki niitä hyviäkin hetkiä oli, mutta minun makuuni vähempikin pahuus olisi riittänyt. Mutta paljon hyvää tässä oli!

      Poista
  2. Jonna, tämä oli jäätävä! Huomasin juuri, että näitä terapeutti tai psykologi pääosassa dekkareita on tullut muutamia ja kaikki vakuuttavia. Pidin etukäteen aihetta teennäisenä eli aliarvioin kirjoittajan kyvyt. Paha oli todellakin paha: Ei mitään siltä väliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole huomannutkaan, että terapeutit/psykologit ovat alkaneet enemmänkin näkyä dekkareissa. Pitääpä perehtyä aiheeseen enemmän!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?