Siirry pääsisältöön

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."


Laura Manninen:
Kaikki anteeksi
(WSOY 2018)
322 sivua
Äänikirjan lukija Sanna Majuri,
kesto 9 tuntia.

Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän tilaa sekä pariskunnan että koko uusperheen arjessa. Alkuun Mikko on vain alakuloinen, ei pääse ylös sängystä. Lopulta hän hallitsee mielialoillaan kaikkia lähellään olevia, pitää avovaimonsa hereillä keskellä yötä solvatakseen ja uhatakseen tätä ja vaipuu aina lopulta nyyhkyttämään kurjuuttaan.

Kaikki anteeksi jätti jälkeensä ristiriitaisen olon. Minua vaivasi romaanissa pari asiaa. En saanut kunnollista otetta sen kummemmin Laurasta kuin Mikostakaan. Laura suhtautuu käsittämättömällä kärsivällisyydellä ja pelottavalla tyyneydellä kohtaamiinsa kauheuksiin ja Mikko taas: no, huolissani olisin, jos olisin ryhtynyt hänestä kaiken keskellä pitämään. Mikon lapset, jotka asuvat vuoroviikoin isänsä ja Lauran luona, jäävät hekin etäälle. Näkökulma on pääosin Lauran, ja siten hänen kokemuksensa korostuu, kuten kaiketi pitääkin. Yritykset päästä Mikon pään sisälle jäävät vähäisiksi eivätkä anna kovin paljon. Kaiken yläpuolelle kohoaa väkivalta, jota vyörytetään päälle liian massiivisella otteella - olen aiemminkin todennut, että väkivaltakuvaukset eivät ole minun juttuni.

Silti tarinalle on paikkansa. On tärkeää, että kauheuksia, jotka yleensä jäävät piiloon, nostetaan näkyville. On tärkeää, että annetaan ääni uhreille, jotka eivät pahimmassa tapauksessa ehdi koskaan saada kokemuksiaan kuuluviin. Siitä kertovat viittaukset todellisen elämän perhesurmiin. Romaanissa nostetaan esille muutenkin yhteiskunnallisia epäkohtia, kun mieleltään sairasta ei saada avun piiriin tai kun väkivallantekijä saa puhuttua viranomaisiakin pyörryksiin.

Kaikki anteeksi kuvaa myös sitä, miten diagnosointi tuntuu nykypäivänä menevän kaiken edelle. Laura etsii kuumeisesti miehelleen diagnoosia, ikään kuin se toisi avun. Mikko taas sysää vastuun tekemisistään sairaudelleen eikä ymmärrä, että vastuu on kannettava, vaikka kuinka olisi sairas. Kenen lopulta on vastuu, on keskeinen kysymys, jota jäin pohtimaan.

Surullista on se, että tällaisia tarinoita maailmaan mahtuu yhä edelleen. Lauran ja Mikon tarina on yksi parisuhdehelvetin kuva, ja edelleen heitä löytyy: lauroja, jotka uskovat parempaan huomiseen, ja mikkoja, jotka satuttavat läheisiään, niitä viattomimpiakin. Erityisen surullista on se, että tarina perustuu tositapahtumiin.

Laura Manninen kirjoittaa sujuvasti ja pääosin pidin siitä, kuinka hän kielellä luo uutta ja kuvakielen avulla tekee tapahtumista eläviä. Ehkäpä paikoin kuvallisuutta olisi hieman voinut karsia mutta silti ihailen tapaa, jolla kirjailija kuvaa vaikeaa aihetta.

Myös ainakin Tuija, Arja ja Susa ovat kirjasta kirjoittaneet.

Helmet 2018 -haasteessa Kaikki anteeksi asettuu kohtaan 33. Selviytymistarina.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on