Siirry pääsisältöön

Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen


"Askon mielessä virisi äkkiä halu unohtaa kaikki, mitä hän ennalta tiesi. Hän oli kiireen varjolla aloittanut tutkinnan tiettyjen oletusten valossa, hyläten periaatteensa olla aluksi hyödyntämättä ennakkotietoja."
Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen
(Johnny Kniga 2017)
363 sivua
Tällä viikolla ovat dekkarit vahvasti esillä, ja myös kirjablogeissa vietetään dekkariviikkoa. Teemaviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.

Sodomasta pohjoiseen on dekkari, joka kuljettaa muassaan kahta eri tarinalinjaa. Rikostutkija Leo Asko selvittää murhaa, joka vaikuttaa alkuun päivänselvältä muttei sitä sitten olekaan. Hänen työparinsa Daniel Janovsky puolestaan on saanut kuolleen rabbi Klugmanin perinnön, johon liittyvää arvoitusta Daniel päätyy selvittämään.

Miehiä yhdistää sekä työ poliisissa että kohua herättävä murha. Lisäksi molemmilla on kytkös juutalaisuuteen: Daniel identifioi itsensä juutalaiseksi, kun taas Leolle oman isän juutalaisuus on lähinnä vain tiedossa oleva asia, ei sen kummempaa. Yhtä kaikki, lukiessa saa aimo annoksen tietoa juutalaisuudesta, erityisesti Danielin perintöön liittyvän arvoituksen mutta myös hänen uudenlaisen elämäntilanteensa myötä.
Pesahina eli juutalaisena pääsiäisenä muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista. Se oli keskeinen osa juutalaisen kansan syntytarinaa.
Juutalaisuus on myös tarinan liikkeellepanevan voiman, murhan, takana. Keskellä Helsinkiä ammutaan yhdysvaltalainen diplomaatti, ja siloisen pinnan alta löytyy kytköksiä Lähi-itään. Kysymys Israelin ja Palestiinan tilanteesta jakaa myös juutalaisyhteisöä:
Kävellessään takaisin autolle Daniel mieti, että hän oli kahden voiman ristivedossa, keskikohdassa. Toisella puolen oli hänen isänsä, jonka mielestä juutalaisten tulisi palata Israeliin vasta Messiaan aikana, ja toisella puolella oli Joav - ja varmasti myös Lilah.
Murha, kansainvälinen rikollisuus ja kovat otteet taustanaan juutalaisuus muodostavat tarinan, josta ei vauhtia ja käänteitä puutu. Lukijaa viedään paitsi pitkin Helsinkiä, myös pikaisesti sekä Israeliin että Saksaan. (Sille, että kirja on kuvattu hotelli Tornin ikkunasta, on syynsä.)

Sodomasta pohjoiseen on kiinnostava ja pitää otteessaan, joskin paikoin tarinan seuraaminen on hieman työlästä, koska sisältö on niin runsasta. Melko ohuesti keskeiset henkilöt - Leo Asko ja Daniel Janovsky - toisiinsa kytkeytyvät, ja eittämättä ensin mainittu on se, joka varsinaisen työn murhan selvittämisessä tekee, jälkimmäinen puolestaan keskittyy saamansa perinnön ja samalla myös oman taustansa tutkimiseen. Hieman tämä henkilöiden ja tarinoiden erillisyys häiritsi, kuten myös se, että molemmat miehet jäivät turhan etäisiksi. Juutalaisuus on kuitenkin läsnä vakuuttavalla tavalla, ja lopetus antaa ymmärtää, että jatkoa Askon ja Janovskyn tarinalle on luvassa. Esimerkiksi se, mitä Leo Askon kadonneesta isästä selviää, kiinnostaa sen verran, että voisin kaksikon tekemisiin perehtyä uudemmankin kerran - ehkäpä vuoden 2018 dekkariviikolla?

Sodomasta pohjoiseen on jatkoa Esikoisten lunastukselle (Johnny Kniga 2016), joka on Davidkinin esikoisteos. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Adlibriksen* dekkariviikkokampanjasta.

Kommentit

  1. Oletkin jo ehtinyt tämän kimppuun, minä vielä odottelen kirjastosta. Toivottavasti tulisi pian, sillä pidin sarjan ensimmäisestä osasta varsin paljon ja juuri nyt kaipaankin vetävää rikosviihdettä jostain syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuota ensimmäistä osaa lukenut, mutta hyvin toimi näinkin. Vetävä meininki on tässäkin!

      Poista
  2. Jonna, olipa kiva kuulla, että kirja toimi ilman esikoistrillerin lukemista. Mietin nimittäin sitä aika lailla. Pidin tästä kakkosesta enemmän kuin ykkösestä, ja ihan niin kuin sinäkin odotan jatkoa, sillä avoimiksi jääneet asiat jäivät kutittelemaan. Erikoista etäisyyttä henkilökuvauksessa tosiaan on, etenkin naisten kuvauksessa, mutta juutalaisuusmystiikka vaikuttaa kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minusta toimi, vaikka ykkösosan tapahtumiin jonkin verran viitattiinkin. Kiva kuulla, että pidit tästä ykköstä enemmän, en nyt harmittele sitä, etten ole avausta lukenut. Juutalaisuus on tässä kyllä onnistunut osa kokonaisuutta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on