Siirry pääsisältöön

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

"Koko Djursholm tuntui hylätyltä, en kuullut lintuja, en mitään aamun ääniä, oli vain hiljaisuus. Haudanhiljaisuus, muutama minuutti ydinpommin räjähtämisen jälkeen, ajattelin. Miksi ajattelin ydinaseita? Ajattelinko niitä tosiaan vai tulivatko ne mieleen nyt, jälkeenpäin. Nyt kun kaikki oli ohi. Lopussa."
Malin Persson Giolito: Suurin kaikista (Johnny Kniga 2017)
Alkuteos Störst av allt 2016
Suomentanut Tarja Lipponen
415 sivua
Juuri päättyneellä Dekkariviikolla luin aiheeseen sopien Malin Persson Gioliton teoksen Suurin kaikista, mutta en ennen teemaviikon päättymistä ehtinyt kirjasta postausta kirjoittamaan. Tuija ja Arja ehtivät, ja minä kirjaan ajatuksiani nyt, Dekkariviikon jälkimainingeissa ja juhannuksen alla.

Heti alkuun täytyy todeta, että en ole hetkeen lukenut niin mukaansatempaavaa tarinaa kuin Suurin kaikista. Rikostarina ja oikeudenkäyntikertomus tuli luettua parissa päivässä tai pikemminkin parissa yössä, sillä yöunien kustannuksella uppouduin seuraamaan Maria "Maja" Norbergin kohtaloa pariviikkoisessa oikeudenkäynnissä, jota nuori nainen ehti odottaa vankeudessa yhdeksän kuukautta. Hyväosaisesta ja etuoikeutetusta nuoresta on tullut hetkessä ruotsalaisen yhteiskunnan hylkiö, kun hän istuu syytettynä Djursholmin lukiossa tapahtuneesta massamurhasta.

Heti alusta asti on selvää, että Maja on ollut luokassa, jossa hänen poikaystävänsä Sebastian kaivoi kassistaan esiin aseet ja alkoi toimia. Selvää on sekin, että kuolleita on monta, ja että Maja on osallistunut ampumiseen. Syyllinen hän on, omasta mielestäänkin, ja hän ymmärtää sen, ettei tule selviämään oikeudenkäynnistä puhtoisena, olipa lopputulos mikä tahansa.
"Yritän ajatella, ettei minun enää tarvitse vastata kysymyksiin, kunhan oikeudenkäynti on ohi. Mutta tiedän, että se on toiveajattelua. En koskaan pääse kysymyksistä eivätkä ihmiset koskaan, eivät koskaan halua tietää vastauksia, koska he ovat jo päättäneet, että tietävät, kuka olen."
Mutta mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut? Mitkä seikat ovat johtaneet verilöylyyn? Mitä oikeus päättää? Siinä kysymykset, joihin lukija haluaa löytää vastauksen. Puuttuvat vastaukset naulitsevat lukijan kirjan ääreen ottamaan selvää, miksi lintukoto on muuttunut traagisen ammuskelun näyttämöksi.

Tapahtumien taustalta löytyy vyyhti, johon sisältyy niin yhteiskunnallista eriarvoisuutta kuin huoletonta jet set -elämää. Ennen kaikkea kysymys on siitä, miten nuoret ihmiset ovat tuuliajolla, kun vanhemmat keskittyvät asioihin, jotka ovat heille omaa jälkikasvua tärkeämpiä. Tärkeää on esimerkiksi se, millaiselta elämä näyttää ulospäin, vaikka koti olisi täynnä kylmyyttä. Nuorilla ihmisillä on vastuullaan liikaa, ja kyynisesti Maja tulkitsee vanhempiensa huolestuneet kysymykset vain velvollisuuksien täyttämiseksi.

Niin, mikä sitten on suurin kaikista? Rakkaudettomuuden keskellä tunteisiin vetoaa se, miten Maja vankeudessa kaipaa tavallista arkeaan ja erityisesti pikkusisartaan Linaa:
On myös kiellettyjä ajatuksia, muitakin kuin ajatukset Amandasta, Samirista ja Sebastianista. Kiellettyjä ovat: koti, tie alas veden äärelle, pyöräily Ekuddeniin Lina tavaratelineellä, uiminen hyppytornilla Barracudaparkenissa, kävely paljain jaloin Aluddenissa, muurahaisten hätistely Linan jaloilta, grillaaminen Cykelnyckel-saarella, ääneen lukeminen sohvalla Lina polvella, istuminen keittiön rappusella harteilla äidin kašmirhuivi ja kädessä teemuki, Linan hikiset kädet, kun kirjassa on pelottava luku, yöpöytäni lamppu, joka surisee, kun se on palanut hetken, kauhuleffa Linan kanssa, popcornista ja voista tahmeat sormet, Lina syömässä omenamunkkia niin ettei nuolisi suupieliä, Lina puristamassa silmiä ja suuta kiinni ja nyrpistämässä nenää, kun sivelen hänen poskilleen aurinkovoidetta.
Kielletyin ajatus, kielletympi kuin yksikään toinen: Lina.
Malin Persson Giolito kirjoittaa vetävästi ja kuvaa onnistuneesti nuoren päähenkilönsä mielenmaisemaa. Samaa kuitenkin moitin kuin moni muu: tiivistäminen ei olisi tehnyt tarinalle pahaa. Silti lukukokemus jää ehdottomasti positiivisen puolelle. Nuori minäkertoja kiskaisi mukaan tarinaansa ja onnistui vetoamaan tunteisiin. Arvelen kirjan olevan hyvää kesälukemista erityisesti nuorille aikuisille.
Aiemmin mainittujen lisäksi kirjasta ovat kirjoittaneet myös Ulla, Amma, Mai ja Anneli.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kirja ostettavissa: Adlibris*

Kommentit

  1. Tämä oli huikean hyvä trillerimäinen oikeussalidekkari. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen pienellä varauksella pidin kyllä, paljon!

      Poista
  2. Minua ehkä vaivasi jo dekkariviikon marssiväsymys, sillä kaipasin kirjaan tiivistystä. Oikeussalidraamat eivät ole suosikkejani, se verotti myös. Mutta sana on hallussa ja sanoma on todella väkevä, se teki minuun vaikutuksen - nuorten tarvitsevuus, jota aikuiset eivät aina tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo nuorten tarvitsevuus kosketti. On hurjaa, miten heitteille nuoret jätetään. Toisaalta surin sitä, miten kyynisesti Maja suhtautui siihen, että hänen vanhempansa kyselivät kuulumisia, eikä hän osannut pyytää apua vaan uskoi pärjäävänsä ilmankin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on