Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Huvila

"Sen jälkeen Aksel ei sano Raakelille mitään, ei koko iltana, vaikka he istuvat työhuoneen laiskanlinnoissa, pöydällä välissään lasilliset punaviiniä, pöydän jalan vieressä lattialla pullo. Selma on tehnyt lautasellisen voileipiä, ne jäävät koskemattomiksi. Vuoteessa Aksel kääntää Raakelille selkänsä."

Tuula-Liina Varis: Huvila
(WSOY 2016)
245 sivua
Tuula-Liina Variksen romaani Huvila vie 1930-luvulle, aikaan, joka muuttaa maailmaa kauhistuttavalla tavalla. Myös Raakelin elämä muuttuu vuosikymmenen aikana hurjasti, ja romaanin päähenkilön kohtalo rinnastuukin kiintoisalla tavalla siihen, mitä Euroopassa tapahtuu. Vaikka Raakel elää pienen perheensä kanssa syrjässä ja myös suojassa, hän ei välty kiristyvän ilmapiirin vaikutuksilta.

Romaani alkaa epilogimaisesti siitä, kun Raakelin puoliso Aksel lähtee hakemaan sanomalehteä ja jää sille tielleen. Miehen lähdön havaitsee myös talossa asuva palvelija Selma. Syykuusta 1935 siirrytään 1920- ja -30-lukujen taitteeseen, kun Raakel ja taiteilija Aksel tapaavat. Kronologisesti edeten keritään tarinaa auki, kerrotaan, mitkä seikat johtavat siihen, että mies jätti vaimonsa ja Leea-tyttärensä; kyykistyi Leean tuolin viereen, tarttui hänen käsiinsä, painoi ne poskiaan vasten ja lähti.

Huvilan ajankuva on hieno. Maisemaa 1930-luvusta luodaan taitavasti, lukija törmää kirjan sivuilla moneen tuttuun nimeen ja tapahtumaan. Katri Vala lentää lentokoneella, New Yorkin pörssi romahtaa, natsit nousevat valtaan Saksassa. Erityisesti viimeksi mainittu seikka vaikuttaa Raakelin elämään suuresti, kun puoliso innostuu aatteesta ja ennustaa Hitlerin valtaannousua, uskoo, että vain Saksa voi pelastaa Euroopan. Raakelille riittäisi tavallinen elämä, jokunen lammas ja kana, ehkä possukin, mutta mies janoaa jotain lisää. Hänen arvomaailmansa on lopulta hyvin toisenlainen kuin vaimon, joka on viimein se, joka kärsii eniten.

Tuula-Liina Variksen romaani tuntuu valitettavan ajankohtaiselta. Äärimmäinen aatemaailma rikkoo perheitä ja jättää jälkeensä kipeät arvet, asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa mittaamatonta kärsimystä. Romaanissa uhri on varsinkin Raakel, jota ei millään muotoa voi pitää syyllisenä osaansa. Selma-palvelija katsoo sivusta ja ennustaa:
Sodalla on pitkät jäljet, ja kun paremmat ajat vihdoin tulevat, aletaan vissiin seuraavaa sotaa valmistella, liehutetaan lippuja ja puhkutaan jos minkä aatteen nimissä, niin minä ilkeässä mielessäni ajattelen.
Huvila on voimakkaasti ajatuksia herättävä romaani, jolla on raskasta sanottavaa. Traaginen tarina ammentaa historiasta mutta sanoo sanansa myös nykyajasta. Taitavasti rakennettu kokonaisuus piti otteessaan alusta loppuun saakka.

Muualla: Kirjakko ruispellossaUllan Luetut kirjat, Kirja vieköön!, Amman lukuhetki, Mitä luimme kerran ja Kirjabrunssi.

Kommentit

  1. Tämä oli tosi hieno ja ajatuksia herättävä romaani. Tuntui kaamealta että natsiaatteen ja juutalaisvastaisuuden takia Aksel käänsi selkänsä vaimolleen Raakelille. Varis on hyvä kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erityisen pelottavalta tuntui minusta juuri tuo, että Aksel oli valmis aatteen takia hylkäämään perheensä. Pelottavaa se on siksikin, että sitä tapahtuu oikeassakin elämässä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…