Siirry pääsisältöön

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta

"Sitä ihmistä, joka hän oli eläessään minun kanssani, ei enää ole. Sitäkään, joka minä olin hänen kanssaan, ei enää ole. Kerran oli olemassa me, elimme yhdessä, ja nyt se elämä on ohi ja hän on unohtanut, keitä me olimme. Hän on tapahtuneen ulottumattomissa, ja minä myös."

Geir Gulliksen:
Kertomus eräästä avioliitosta
(Siltala 2017)
Norjankielinen alkuteos Historie om et ekteskap 2015
Suomentanut Hanna Tarkka
200 sivua
Geir Gulliksenin romaani Kertomus eräästä avioliitosta kertoo Jonin ja Timmyn avioliitosta, joka - kuten kirjan alkusivuilla jo selviää - on kariutunut. Timmy on lääkäri, Jon on on journalisti ja kirjailija. Ehkä ammatin vuoksi jälkimmäinen päätyy kertomaan 20-vuotisen avioliiton raunioitumisen hetkistä, avaamaan eroon johtaneita tapahtumia ja luomaan eräänlaisen tilinpäätöksen yhteiselämän loppumisesta.

Kuten moni muu, myös Jon ja Timmy uskovat, että heidän liittonsa on erilainen ja erityinen. He eivät eroa vaan ihmettelevät erilleen päätyneen tuttavapariskunnan ratkaisua. He antavat toisilleen vapautta voidakseen elää yhdessä.

Sitten tilanne kuitenkin muuttuu. Timmy tapaa miehen, jonka kanssa viettää aikaa tunteja ja tunteja hiihtäen, lenkkeillen ja työskennellen. Jon pelkää uutta tilannetta ja aavistaa, että hänen ja Timmyn suhde ei tule kestämään, mutta hän ei myöskään halua kahlita vaimoaan.

Kertomus eräästä avioliitosta kuvaa avioliiton elinkaarta kaunistelematta ja analyyttisesti. Jon kuvaa häpeilemättä pariskunnan intiimeimpiä hetkiä ja myös avioliiton konkreettista katkeamiskohtaa, johon liittyy siihenkin seksiä ja jota ei voi pitää kauniina. Muutoinkin kirjaa lukiessa saa varautua eritteisiin ja kaiken paljastamiseen

Romaanissa on onnistuneita oivalluksia parisuhteesta ja sen muuttumisesta, mutta aika ajoin koin lukemisen tuskastuttavaksi. Kertojaratkaisu yllätti: Timmyn ääni kuullaan vain Jonin kautta, ja suurelta osin Timmyn osuus tietenkin on vain Jonin kuvitelmaa ja tulkintaa siitä, miten mies arvelee vaimonsa asiat kokeneen. Ehkä kertojaratkaisussa ja tietynlaisessa kliinisyydessä on syitä siihen, että avioliittotragedia jättää lopulta kylmäksi. Sanansa Gulliksen asettelee taitavasti ja tuo esille kiintoisia ajatuksia rakkaudesta ja rakastamisesta, parisuhteesta ja arjesta. Taisikin käydä niin, että ne tavallisen arjen kuvaukset vetosivat minuun eniten.
Sillä mitä tahansa voi tapahtua, mitä tahansa voi tulla eteen milloin tahansa, tosiasiassa joka ikisen elämässä.
Avioliiton ruumiinavauksesta ovat kirjoittaneet myös Tuija, NannaOmppu ja Arja.

Kirjan löytää esimerkiksi Adlibris-kirjakaupasta*.

Helmet 2017: 25. Kirja, jossa kukaan ei kuole.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…