Siirry pääsisältöön

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa

"Maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi. Se välimatka saattaa olla lyhyt kuin silmänisku tai kestää kymmeniä vuosia."

Satu Rämö & Hanne Valtari:
Unelmahommissa -
Tee itsellesi työ siitä mistä pidät
(WSOY 2017)
352 sivua
Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet työelämään suuntautuvan oppaan. Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät tarjoaa neuvoja siihen, kuinka omia työelämään liittyviä unelmia voi lähteä toteuttamaan. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä esimerkkejä unelmiensa toteuttajista: molemmat ovat rakentaneet bloeistaan tärkeitä tulonlähteitä ja luoneet työelämästään omanlaistaan. Hanne Valtarin blogi on nimeltään Lähiömutsi, Islannissa asuva Satu Rämö puolestaan pitää Salamatkustaja-blogia.

Unelmahommissa on mukavalla tavalla tarinallinen kirja, jossa edetään loogisesti unelmoimisesta unelmien toteuttamiseen. Rämö ja Valtari kertovat kiinnostavasti omista kokemuksistaan unohtamatta sitä, että kaikki ei ole aina sujunut tanssin lailla. He ovat myös haastatelleet kirjaansa varten erilaisia omien unelmiensa toteuttajia, mikä tuo teokseen tarpeellista moniäänisyyttä. Jokaisen luvun alussa on kannustava lausahdus, usein imperatiivissa:
Saavutat unelmasi, kun autat muita saavuttamaan heidän unelmansa.
Lisäksi lukujen lopussa on Ajateltavaa-osio, jonka äärelle lukija voi pysähtyä pohtimaan omia tavoitteitaan, ihanteitaan tai vaikkapa elämäntilannettaan. Vaikka kirjan henki on rohkaiseva ja kannustava, säilyy mukana realismi, eikä teoksesta muotoudu höttöistä unelmahattaraa vailla todellisuuspohjaa.

Ei pidä ajatella, että kirja on vain unelmien tavoittelemista. Pidin siitä, että kirjoittajat pohtivat teoksessaan myös nykyajan työelämää ja sitä, miten työ on muuttunut. Satu Rämö toteaa, ettei hän ymmärrä väitettä, jonka mukaan työajan pidentäminen on tärkeää Suomen kansantaloudelle, sillä harvassa työssä saadaan aikaan enemmän, vaikka työaikaa kasvatetaan.
Työajan käsite sopii huonosti nykyaikaan ja etenkin töihin, joissa tulos tehdään pääasiassa ajattelemalla. Aivoja ei voi pysäyttää, vaan työ tulee mieleen vapaa-ajallakin. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat keskenän - ja sehän voi olla mahtava juttu.
Muutaman työaikaseurannan aikana olen todennut, että välillä työn ja vapaa-ajan erottaminen on mahdoton tehtävä. Jos luen sanomalehteä, luen sitä väkisinkin myös työn näkökulmasta - eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Moneen työhön tarkka työajan laskeminen ei vain enää sovi, kun työtä tehdään monessa paikassa ja eri aikoihin.

Näin valmistujaisjuhlien aikaan en voi olla ajattelematta, että Unelmahommissa sopisi mainiosti luettavaksi nuorelle, joka etsii omaa elämänpolkuaan. Tietenkin kirja on välttämätöntä luettavaa heille, jotka ahdistuvat arjen paineiden alla ja etsivät (työ)elämälleen uutta suuntaa, mutta kyllä teoksella on annettavaa myös heille, jotka ovat vallan tyytyväisiä nykyiseen olotilaansa.

Kirjasta toisaalla: Lyhyenä hetkenä, Rouva Sana ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

Rämö ja Hanne Valtari kertovat unelmien toteuttamisesta Puheen AamussaUnelmahommissa-kirja löytyy esimerkiksi Adlibriksen* valikoimista.

Helmet 2017: 4. Kirja lisää hyvinvointiasi - unelmoiminen kannattaa aina!

Kommentit

  1. Kuulostaa hyvältä kirjalta! Unelmoida voi vaikka ihan pienistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä unelmointi tekee hyvää, kuten myös omien käytänteiden pohtiminen, ehkä kyseenalaistaminenkin. Unelmahommissa innostaa pohtimaan ja unelmoimaan.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta ja ilahduin siitä, kuinka paljon ajatuksia se oikeasti herätti. On hyvä tuuletella vähän omiakin unelmiaan aina silloin tälöin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä omien (urautuneiden?) ajatusten tuulettaminen tekee hyvää. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...