Siirry pääsisältöön

Kuinka klassikkohaastekirja valitaan?

Klassikoita, klassikoita.
Kirjabloggaajien klassikkohaaste on taas käsillä! Neljättä kertaa haaste kokoaa bloggaajia lukemaan klassikkoteoksia, ja tällä kertaa rupeamaa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.


Nyt ei käsillä kuitenkaan ole klassikkopostaus vaan tarina siitä, kuinka luettavaa kirjaa ei ehkä kannata valita, ellei halua tehdä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kirjan valikoimisesta arjen haastetehtävää.

Yksinkertaisimmillaan kirjan valinta tapahtuu näin:
  1. Pidä listaa klassikoista, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. (Esimerkiksi klassikkohaastepostauksista löytyy hienoja vinkkejä!)
  2. Hanki kirja vaikkapa kirjastosta itsellesi.
  3. Lue kirja.

Vaikeammaksi asian voi tehdä siten, että ei pidä klassikkolistaa vaan luottaa pettämättömään muistiinsa. Viime kesänä klassikkohaastebloggauksia lukiessani ihastelin, miten kiehtovia kirjoja on maailma pullollaan. Mutta en kirjoittanut mitään muistiin. En yhtäkään nimekettä.


Klassikkohaasteen lähestyessä kannattaakin sitten käyttää aikaa itsensä soimaamiseen. Lisäksi voi epätoivoisesti inttää, että nyt ei löydy mitään luettavaa, vaikka ihan hyvin tietää, että klassikoista sitä luettavaa varmasti löytyy.

Seuraava askel on se, että valitsee kirjan, joka hieman kiinnostaa ja on jollain tapaa tuttukin. Esimerkkinä toimikoon Minna Canthin Papin perhe, jota lueskellessa saattaa tulla tunne, että tässähän on jotain tuttua. Mielessä voi jo kaavailla postausta siitä, miten Canthin tuotannossa jotkut teemat toistuvat hyvinkin selkeästi. Onpa ihmisissä ja perhekuvauksessakin jotain samaa kuin aiemmin luetussa.

Kun Papin perhe on luettu noin puoliväliin, voi olla hyvä hetki tarkistaa lukupäiväkirjasta tai blogista, mikä mahtoikaan olla se teos, jossa on hyvin samanlaisia piirteitä kuin tässä parhaillaan luettavassa teoksessa. Ja kas, eikös blogista löydy postaus Canthin teoksesta nimeltä Papin perhe!

Tässä vaiheessa voi vaipua epätoivon valtaan tai olla kiitollinen siitä, että blogi on jälleen täyttänyt alkuperäisen tarkoituksensa eli toiminut muistikirjana hajamieliselle ja unohtavaiselle lukijalle. Ja sitten voi suunnata uutta kirjaa valitsemaan.

Koska aikaa on tuhraantunut kaikkeen epäolennaiseen ja elämässä on muutakin kuin klassikkojen lukemista, ei Alastalon salissa ole enää vaihtoehto. Sen sijaan lähdetään etsimään klassikkoa tutulla ja turvallisella periaatteella: saisi olla mahdollisimman lyhyt. Eikä kotimaisuuskaan haittaisi, kun nyt kerran Suomen satavuotisjuhlavuotta vietetään.

Viimein löytyy kirja, jonka ehtii hyvin parissa viikossa lukemaan kaiken muun arkitohinan ohessa. Siitä lisää huomenna!

Kommentit

  1. Hih, hyvä että sentään sait jotain luettua tämän kertaiseen haasteeseen. :D Minä olen tähän asti onnistunut etenemään muistin varassa ja mututuntumalla, "tämä voisi olla kiva". Tyyli toimii, kun tarpeeksi ajoissa aloittaa lukemisen. Joka klassikkokierroksella olen tosin aikonut kirjoittaa vinkkejä muistiin, ja ehkäpä nyt viimein saan sen tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minäkin olen nyt sen verran viisastunut, että kirjoitan vinkkejä muistiin. :D

      Poista
  2. Voi ei. Hauska postaus, vaikka tietenkään ei ole hauska, että alkuun luit vahingossa siihen jo ennestään luettua kirjaa. Hyvä kuitenkin että ehdit jotain muuta sitten lukemaan!
    Tiia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok