Siirry pääsisältöön

Riitta Jalonen: Kirkkaus

"Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa."
Riitta Jalonen: Kirkkaus
(Tammi 2016)
352 sivua
Riitta Jalosen romaani Kirkkaus tutustuttaa lukijansa uusiseelantilaiseen Janet Frameen, joka kasvaa kansainvälisesti kiitetyksi kirjailijaksi kipeää tietä. Frame joutuu nuorena kohtaamaan suuria menetyksiä ja päätyy mielisairaalaan skitsofreenikkona.

Janet Framen tarina on kertomus taiteen ja sanojen voimasta sekä siitä, miten hiuksenhienolla rajalla mielenterveys välillä on. Hiuksenhienolla, sanon tarkoituksella - Janetin punainen tukka on sekin merkityksellinen. Janet itse sanoo: "Kannan sisimmässäni tervettä ihmistä. Sitä ei kukaan voi tuhota." Tuholta Janet välttyy, onneksi, mutta helppoa elämä ei ole sittenkään.
Nostan matkalaukun penkille. Se on raskas. Siellä on yli 200 sähköshokkia, lattialle tipahtanut kesken mennyt vauva, ensimmäinen runo jonka lapsena kirjoitin, Tyyni valtameri on siellä kokonaan, äidin unelmat omista kirjoista, isän kantamat hiilisäkit, Myrtle, Isabel, June ja Geordie ovat siellä, Richard on siellä ja hänen rumat sanansa, ja John Money.
Mutta vaikka elämä on kovaa, on tarina hämmentävän kaunis. Riitta Jalonen kirjoittaa niin kuulaasti, että hengästyttää. Romaanissa ei sorruta mässäilemään epäoikeudenmukaisuuksilla tai kurjuudella vaan tarina soljuu eteenpäin viehättävästi: ymmärtäen. Kirkkaudesta muodostuu uskomattoman tarkkanäköinen tutkielma ihmismielen kiemuroista ja siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Kuinka lohdullista on saada kuulla, että on sallittua olla yksin, tai kyetä jättämään menneisyyden taakkoja taakse. "Kuka sanoo mikä on oikea tapa olla ihminen?"
Ainoastaan kirjoittaminen tekee elämästäni elämisen arvoisen.
Lohdullista on myös se, miten sanat voivat parantaa ja auttaa. Kirkkaus on kokonaisuudessaan osoitus sanojen voimasta. Jalonen pukee Janet Framen kovia kokemuksia kirjalliseen asuun, joka ei vähättele mutta on tavattoman kaunis. Olen vaikuttunut.

Myös Laura vaikuttui. "Yksi vuoden parhaista kirjoista", sanoo Krista ja samansuuntaista miettii Kaisa. Arja kiittää kirjasta ja Tuija toteaa Kirkkauden kiehtovan kielen ja kerronnan pyörteisen virtauksen vuoksi. Ulla mykistyi. "Ihan huikea!" huudahtaa Susa, ja samaa mieltä on Leena. Jennin mielessä säilyy pitkään kirja, joka vei Annikan lähes hypnoottiseen tilaan.

Kommentit

  1. Olen kirjaston pitkässä jonossa, mutta näin loistavaa kannattaa odottaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa, kyllä. Toivon, että pidät.

      Poista
  2. Kyllä, tämä on todella vaikuttava kirja! Ne muutamat tämän syksyn uutuudet, jotka olen viime aikoina lukenut, ovat olleet oikeastaan kaikki vähän plääh, mutta Kirkkaus pelasti koko kauden <3 Paitsi että nyt on taas tosi kova kotimainen uutuus menossa, saapa nähdä mihin siitä lopulta on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, nyt odotankin innolla, mikä mahtaa olla kotimainen uutuus, josta vihjaat. Tämä kirjasyksy vaikuttaa oikein hyvältä - harmi vain, että lukuaikaa on tällä hetkellä minulla kovin vähäisesti.

      Poista
  3. Minä myös kirjaston pitkässä varausjonossa tämän teoksen kanssa, kuulostaa edelleen hienolta! :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on Kirkkaus lainassa, mutta vähän vielä pitkittelen hyvin todennäköistä nautintoa ja "käyn" ensin Ghanassa. Kirkkautta on kehuttu paljon, yritän nyt saada itseni unohtamaan ne kaikki kehut, jotta voisin aloittaa tämän romaanin kuin en siitä olisi mitään ennalta kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä onnistuin aloittamaan Kirkkauden aika puhtaalta pöydältä, ja hyvä niin. Häikäistymisen sain mukavana yllätyksenä.

      Poista
  5. Säästelen tätä syyslomalle, olen varma että tulen pitämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät! Ihana ajatus saada viettää lomaa hyvän kirjan parissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…