Siirry pääsisältöön

Riitta Jalonen: Kirkkaus

"Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa."
Riitta Jalonen: Kirkkaus
(Tammi 2016)
352 sivua
Riitta Jalosen romaani Kirkkaus tutustuttaa lukijansa uusiseelantilaiseen Janet Frameen, joka kasvaa kansainvälisesti kiitetyksi kirjailijaksi kipeää tietä. Frame joutuu nuorena kohtaamaan suuria menetyksiä ja päätyy mielisairaalaan skitsofreenikkona.

Janet Framen tarina on kertomus taiteen ja sanojen voimasta sekä siitä, miten hiuksenhienolla rajalla mielenterveys välillä on. Hiuksenhienolla, sanon tarkoituksella - Janetin punainen tukka on sekin merkityksellinen. Janet itse sanoo: "Kannan sisimmässäni tervettä ihmistä. Sitä ei kukaan voi tuhota." Tuholta Janet välttyy, onneksi, mutta helppoa elämä ei ole sittenkään.
Nostan matkalaukun penkille. Se on raskas. Siellä on yli 200 sähköshokkia, lattialle tipahtanut kesken mennyt vauva, ensimmäinen runo jonka lapsena kirjoitin, Tyyni valtameri on siellä kokonaan, äidin unelmat omista kirjoista, isän kantamat hiilisäkit, Myrtle, Isabel, June ja Geordie ovat siellä, Richard on siellä ja hänen rumat sanansa, ja John Money.
Mutta vaikka elämä on kovaa, on tarina hämmentävän kaunis. Riitta Jalonen kirjoittaa niin kuulaasti, että hengästyttää. Romaanissa ei sorruta mässäilemään epäoikeudenmukaisuuksilla tai kurjuudella vaan tarina soljuu eteenpäin viehättävästi: ymmärtäen. Kirkkaudesta muodostuu uskomattoman tarkkanäköinen tutkielma ihmismielen kiemuroista ja siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Kuinka lohdullista on saada kuulla, että on sallittua olla yksin, tai kyetä jättämään menneisyyden taakkoja taakse. "Kuka sanoo mikä on oikea tapa olla ihminen?"
Ainoastaan kirjoittaminen tekee elämästäni elämisen arvoisen.
Lohdullista on myös se, miten sanat voivat parantaa ja auttaa. Kirkkaus on kokonaisuudessaan osoitus sanojen voimasta. Jalonen pukee Janet Framen kovia kokemuksia kirjalliseen asuun, joka ei vähättele mutta on tavattoman kaunis. Olen vaikuttunut.

Myös Laura vaikuttui. "Yksi vuoden parhaista kirjoista", sanoo Krista ja samansuuntaista miettii Kaisa. Arja kiittää kirjasta ja Tuija toteaa Kirkkauden kiehtovan kielen ja kerronnan pyörteisen virtauksen vuoksi. Ulla mykistyi. "Ihan huikea!" huudahtaa Susa, ja samaa mieltä on Leena. Jennin mielessä säilyy pitkään kirja, joka vei Annikan lähes hypnoottiseen tilaan.

Kommentit

  1. Olen kirjaston pitkässä jonossa, mutta näin loistavaa kannattaa odottaakin!

    VastaaPoista
  2. Kyllä, tämä on todella vaikuttava kirja! Ne muutamat tämän syksyn uutuudet, jotka olen viime aikoina lukenut, ovat olleet oikeastaan kaikki vähän plääh, mutta Kirkkaus pelasti koko kauden <3 Paitsi että nyt on taas tosi kova kotimainen uutuus menossa, saapa nähdä mihin siitä lopulta on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, nyt odotankin innolla, mikä mahtaa olla kotimainen uutuus, josta vihjaat. Tämä kirjasyksy vaikuttaa oikein hyvältä - harmi vain, että lukuaikaa on tällä hetkellä minulla kovin vähäisesti.

      Poista
  3. Minä myös kirjaston pitkässä varausjonossa tämän teoksen kanssa, kuulostaa edelleen hienolta! :)

    VastaaPoista
  4. Mulla on Kirkkaus lainassa, mutta vähän vielä pitkittelen hyvin todennäköistä nautintoa ja "käyn" ensin Ghanassa. Kirkkautta on kehuttu paljon, yritän nyt saada itseni unohtamaan ne kaikki kehut, jotta voisin aloittaa tämän romaanin kuin en siitä olisi mitään ennalta kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä onnistuin aloittamaan Kirkkauden aika puhtaalta pöydältä, ja hyvä niin. Häikäistymisen sain mukavana yllätyksenä.

      Poista
  5. Säästelen tätä syyslomalle, olen varma että tulen pitämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pidät! Ihana ajatus saada viettää lomaa hyvän kirjan parissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on