Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Kalmari

"Miksi juuri Jukka Kalmari? Miksi Popula-puolue?

Katjalla oli populisteista samansuuntaiset ajatukset kuin Kaiuksella, mutta työssään hän näki myös sen maaperän, johon Popula tuntui langenneen kuin eloon herättävä sade – monien silmät olivat auenneet yhteiskunnallisille kysymyksille kokonaisten sukupolvien ajan kestäneestä unesta."
Pirjo Hassinen: Kalmari
(Otava 2016)
304 sivua
Pirjo Hassisen romaani Kalmari jatkaa vuonna 2012 ilmestyneen Populan tarinaa. Itsenäisenä tarinanakin Kalmari kuitenkin toimii hyvin.

Nimensä mukaisesti romaanin keskiössä on Kalmari - Popula-puolueen johtaja Jukka Kalmari. Näkökulma ei kuitenkaan ole hänen, vaan häntä tarkastelevat ja tutkivat Katja ja Kaius, entinen aviopari. Heidän kauttaan ja heidän silmillään katsellaan, millaiselta näyttää oikeistopopulistinen puolue vahvoine johtajineen. Aviopari haluaa kaivaa esille suositun puoluejohtajan taustan, johon sattumalta löytynyt Kalmarin nuoruudessaan pitämä päiväkirja avaa sopivasti portteja.

Popula ja sen puoluejohtaja eivät kuitenkaan ole teoksen ainoaa sisältöä. Katja joutuu yllättäen poliisin pamputtamaksi ja hänet löytää lehtijuttuunsa Marke, skandaalinnälkäinen toimittaja. Katja, Kaius ja Marke päätyvät tekemään yhteistyötä ja tutkimaan Kalmaria. Samalla Katja ajautuu työskentelemään entisen avipuolisonsa kanssa ja salaamaan yhteistyötä nykyiseltä puolisoltaan Artolta, joka jää sivuosaan. Entä mikä on kauan sitten kuolleen Kareemin tarina? Entä mitä tehdä, kun "oikeita asioita ajavan" suositun poliitikon taustalta löytyy jotain epäilyttävää?

Aineksia romaanissa on, ja yhteiskunnan tilan kuvaaminen on kiinnostavaa, paikoin hyvinkin onnistunutta. Tarina saa lukijan pohtimaan, missä maa oikein makaa, ja eettisiä kysymyksiä tulee vastaan, kun Katja ja Kaius miettivät, mitä tehdä tiedoillaan. Mikä on oikein, mitkä ovat seuraukset poliittisessa pelissä?

On kuitenkin pakko sanoa, että mielestäni Hassinen on kirjoittanut parempaakin. Olisin toivonut innostuvani romaanista enemmän, mutta osin se jätti kylmäksi. Silti Kalmari ei ole turha tai tarpeeton. Se nostaa esille teemoja, joita on hyvä miettiä, kun ääriajatukset ja viha saavat valtaa. Romaani on valitettavan ajankohtainen ja siten lukemisen arvoinen.

Kirjasta muualla: Habaneran havaintoja ja Leena Lumi.

Kommentit

  1. Vähän samantapaisia mietteitä mulla oli aikoinaan Populasta. Lukiessani sen tuntui paremmalta kuin blogatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Popula oli minulle parempi lukukokemus kuin Kalmari. Odotin enemmän tältä.

      Poista
  2. Jonna, en ole ennen lukenut Hassista, mutta minulle tämä jo asiansakin takia suoraan suoneen. En pettynyt yhtään myöskään aiheen käsittelytapaan enkä Hassisen tyyliin. Tämä on kuule aika kova sana, sillä heti kun R. on lukenut, paras ystäväni tämän vie:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, jos pidit Hassisen tyylistä, sinun kannattaa ehdottomasti tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Suosittelen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o