Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Kalmari

"Miksi juuri Jukka Kalmari? Miksi Popula-puolue?

Katjalla oli populisteista samansuuntaiset ajatukset kuin Kaiuksella, mutta työssään hän näki myös sen maaperän, johon Popula tuntui langenneen kuin eloon herättävä sade – monien silmät olivat auenneet yhteiskunnallisille kysymyksille kokonaisten sukupolvien ajan kestäneestä unesta."
Pirjo Hassinen: Kalmari
(Otava 2016)
304 sivua
Pirjo Hassisen romaani Kalmari jatkaa vuonna 2012 ilmestyneen Populan tarinaa. Itsenäisenä tarinanakin Kalmari kuitenkin toimii hyvin.

Nimensä mukaisesti romaanin keskiössä on Kalmari - Popula-puolueen johtaja Jukka Kalmari. Näkökulma ei kuitenkaan ole hänen, vaan häntä tarkastelevat ja tutkivat Katja ja Kaius, entinen aviopari. Heidän kauttaan ja heidän silmillään katsellaan, millaiselta näyttää oikeistopopulistinen puolue vahvoine johtajineen. Aviopari haluaa kaivaa esille suositun puoluejohtajan taustan, johon sattumalta löytynyt Kalmarin nuoruudessaan pitämä päiväkirja avaa sopivasti portteja.

Popula ja sen puoluejohtaja eivät kuitenkaan ole teoksen ainoaa sisältöä. Katja joutuu yllättäen poliisin pamputtamaksi ja hänet löytää lehtijuttuunsa Marke, skandaalinnälkäinen toimittaja. Katja, Kaius ja Marke päätyvät tekemään yhteistyötä ja tutkimaan Kalmaria. Samalla Katja ajautuu työskentelemään entisen avipuolisonsa kanssa ja salaamaan yhteistyötä nykyiseltä puolisoltaan Artolta, joka jää sivuosaan. Entä mikä on kauan sitten kuolleen Kareemin tarina? Entä mitä tehdä, kun "oikeita asioita ajavan" suositun poliitikon taustalta löytyy jotain epäilyttävää?

Aineksia romaanissa on, ja yhteiskunnan tilan kuvaaminen on kiinnostavaa, paikoin hyvinkin onnistunutta. Tarina saa lukijan pohtimaan, missä maa oikein makaa, ja eettisiä kysymyksiä tulee vastaan, kun Katja ja Kaius miettivät, mitä tehdä tiedoillaan. Mikä on oikein, mitkä ovat seuraukset poliittisessa pelissä?

On kuitenkin pakko sanoa, että mielestäni Hassinen on kirjoittanut parempaakin. Olisin toivonut innostuvani romaanista enemmän, mutta osin se jätti kylmäksi. Silti Kalmari ei ole turha tai tarpeeton. Se nostaa esille teemoja, joita on hyvä miettiä, kun ääriajatukset ja viha saavat valtaa. Romaani on valitettavan ajankohtainen ja siten lukemisen arvoinen.

Kirjasta muualla: Habaneran havaintoja ja Leena Lumi.

Kommentit

  1. Vähän samantapaisia mietteitä mulla oli aikoinaan Populasta. Lukiessani sen tuntui paremmalta kuin blogatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Popula oli minulle parempi lukukokemus kuin Kalmari. Odotin enemmän tältä.

      Poista
  2. Jonna, en ole ennen lukenut Hassista, mutta minulle tämä jo asiansakin takia suoraan suoneen. En pettynyt yhtään myöskään aiheen käsittelytapaan enkä Hassisen tyyliin. Tämä on kuule aika kova sana, sillä heti kun R. on lukenut, paras ystäväni tämän vie:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, jos pidit Hassisen tyylistä, sinun kannattaa ehdottomasti tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Suosittelen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on