Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Kalmari

"Miksi juuri Jukka Kalmari? Miksi Popula-puolue?

Katjalla oli populisteista samansuuntaiset ajatukset kuin Kaiuksella, mutta työssään hän näki myös sen maaperän, johon Popula tuntui langenneen kuin eloon herättävä sade – monien silmät olivat auenneet yhteiskunnallisille kysymyksille kokonaisten sukupolvien ajan kestäneestä unesta."
Pirjo Hassinen: Kalmari
(Otava 2016)
304 sivua
Pirjo Hassisen romaani Kalmari jatkaa vuonna 2012 ilmestyneen Populan tarinaa. Itsenäisenä tarinanakin Kalmari kuitenkin toimii hyvin.

Nimensä mukaisesti romaanin keskiössä on Kalmari - Popula-puolueen johtaja Jukka Kalmari. Näkökulma ei kuitenkaan ole hänen, vaan häntä tarkastelevat ja tutkivat Katja ja Kaius, entinen aviopari. Heidän kauttaan ja heidän silmillään katsellaan, millaiselta näyttää oikeistopopulistinen puolue vahvoine johtajineen. Aviopari haluaa kaivaa esille suositun puoluejohtajan taustan, johon sattumalta löytynyt Kalmarin nuoruudessaan pitämä päiväkirja avaa sopivasti portteja.

Popula ja sen puoluejohtaja eivät kuitenkaan ole teoksen ainoaa sisältöä. Katja joutuu yllättäen poliisin pamputtamaksi ja hänet löytää lehtijuttuunsa Marke, skandaalinnälkäinen toimittaja. Katja, Kaius ja Marke päätyvät tekemään yhteistyötä ja tutkimaan Kalmaria. Samalla Katja ajautuu työskentelemään entisen avipuolisonsa kanssa ja salaamaan yhteistyötä nykyiseltä puolisoltaan Artolta, joka jää sivuosaan. Entä mikä on kauan sitten kuolleen Kareemin tarina? Entä mitä tehdä, kun "oikeita asioita ajavan" suositun poliitikon taustalta löytyy jotain epäilyttävää?

Aineksia romaanissa on, ja yhteiskunnan tilan kuvaaminen on kiinnostavaa, paikoin hyvinkin onnistunutta. Tarina saa lukijan pohtimaan, missä maa oikein makaa, ja eettisiä kysymyksiä tulee vastaan, kun Katja ja Kaius miettivät, mitä tehdä tiedoillaan. Mikä on oikein, mitkä ovat seuraukset poliittisessa pelissä?

On kuitenkin pakko sanoa, että mielestäni Hassinen on kirjoittanut parempaakin. Olisin toivonut innostuvani romaanista enemmän, mutta osin se jätti kylmäksi. Silti Kalmari ei ole turha tai tarpeeton. Se nostaa esille teemoja, joita on hyvä miettiä, kun ääriajatukset ja viha saavat valtaa. Romaani on valitettavan ajankohtainen ja siten lukemisen arvoinen.

Kirjasta muualla: Habaneran havaintoja ja Leena Lumi.

Kommentit

  1. Vähän samantapaisia mietteitä mulla oli aikoinaan Populasta. Lukiessani sen tuntui paremmalta kuin blogatessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Popula oli minulle parempi lukukokemus kuin Kalmari. Odotin enemmän tältä.

      Poista
  2. Jonna, en ole ennen lukenut Hassista, mutta minulle tämä jo asiansakin takia suoraan suoneen. En pettynyt yhtään myöskään aiheen käsittelytapaan enkä Hassisen tyyliin. Tämä on kuule aika kova sana, sillä heti kun R. on lukenut, paras ystäväni tämän vie:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, jos pidit Hassisen tyylistä, sinun kannattaa ehdottomasti tutustua hänen muuhunkin tuotantoonsa. Suosittelen!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii