Siirry pääsisältöön

Annamari Marttinen: Törmäys

"Hetki ennen kipua oli vitivalkoinen. En ehtinyt tuntea kipua kuin sokaisevan hetken ajan, mutta se kipu oli kaikennielevää.
Jarrut kirskahtivat. Pamaus jonka sisällä itse olin. Lensin."

Annamari Marttinen: Törmäys
(Tammi 2016)
361 sivua
Annamari Marttinen on kirjoittanut ennen Törmäystä seitsemän romaania, ja kirjailijan nimi on tuttu, mutta aiemmin en ole Marttisen teoksia lukenut. Kustantajalta saapunut uutuusromaani vaikutti heti alkuun kiinnostavalta jos toki myös hieman pelottavalta: onhan aihe murheellinen.

Miro kyydittää polkupyörällään tyttöystäväänsä Nadjaa, kun risteysalueella tapahtuu kauhea onnettomuus. Aamu ajaa autollaan nuorten päälle, ja hetkessä kaikki muuttuu toiseksi. Seuraa surua, katumusta, pelkoa - monenlaisia tunteita - mutta se on varmaa, että tapahtunutta ei pysty muuttamaan toiseksi, vaikka kuinka haluaisi. Pieni hetki on muuttanut monen ihmisen koko elämän toiseksi, ja vaikka onnettomuudessa on varsinaisesti vain kolme osallista, ulottuvat sen vaikutukset paljon laajemmalle.
Olinko sama ihminen, olivatko tämä piha ja talo samat kuin vähän jälkeen neljän, kun kiirehdin autolleni rinta pulppuillen?

Marttisen romaanin henkilöt ovat vakuuttavia. Kamaliin asioihin kukin reagoi tavallaan, ja onnettomuus käynnistää prosessin, jonka on pakko käynnistyä. Henkilöt eivät jää vain kauheuden kokijoiksi vaan heistä muodostuu moniulotteisia hahmoja taustoineen ja tunteineen.

Surutyötä ja syyllisyyttä Marttinen kuvaa kauniisti ja koskettavasti. Henkilöille annetaan tilaa ja tapahtumille aikaa, ja vaikka aihe on raskas, on tarinassa toivoa. Romaaniin sisältyy tärkeä muistutus siitä, miten suuri vastuu autoilijalla on ja miten pieni hetki voi muuttaa kaiken, peruuttamattomasti.

Kirjasta toisaalla: Rakkaudesta kirjoihin, Lukuneuvoja, Kirjasähkökäyrä, Kirjavinkit ja Lukulampun valossa.

Kommentit

  1. Tämä oli todella traaginen kirja. Marttisen kirjoilta voi odottaa uskomattomia tarinoita, tämä on jälleen osoitus hänen taidoistaan. Vaikutuin nenäliinapaketin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän myötä Marttisen teokset alkoivat kiinnostaa kovasti. Hän tuntuu osaavan kirjoittaa vaikeistakin asioista kauniisti ja koskettavasti.

      Poista
  2. Jonna, minä luin ennen Marttista paljonkin ja muistan selvästi, miten lukijat pitivät kirjasta Kuu huoneessa.

    Nyt tämä tuli sitten minulle. Luin ja hyvinkin nopeasti, mutta en saanut blogattua. Ihan pientä epuskottavuutta koin, olen itsekin ollut mukana kolarissa ja jouduin sokkiin, jossa en miettinyt, onko minulla ylläni rintaliivit vai ei, mutta jos ohittaa tuollaiset, tarina kyllä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuu huoneessa ei kuulosta tutulta, pitää tutustua.

      Niin, kai järkyttävän tapahtumaan voi reagoida monin tavoin. En tosin ole kolariasiantuntija, joten en osaa paremmin ottaa kantaa. Minut Marttinen kuitenkin onnistui vakuuttamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on