Siirry pääsisältöön

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

"Syyskuun 13. vuonna 1820
- - Miksen voisi kiinnostua kiihkeästi tutkimuskohteestamme, vaikka he (ne?) olisivatkin eläimiä? Pidänhän Noiristakin ja kaipaan sitä. Ei, syy on siinä, että olen liian monta kertaa erehtynyt pitämään luolan asukkeja ihmisinä. Jotkut seikat, tekemäni huomiot, jokin minussa tuntuu väittävän, vastoin todennäköisyyttä, että olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa."

Virve Sammalkorpi:
Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
(Karisto 2016)
137 sivua
Olipa ilahduttavaa huomata, että Virve Sammalkorvelta on ilmestynyt uutta tuotantoa. Esikoisteos Sinkkuleikki (1999) oli Helsingin Sanomien palkintoehdokkaana ja osoitti, että kirjailija kykenee hallittuun ja sujuvaan ilmaisuun. 2000-luvun alkupuolella ilmestyi useita romaaneita; Kahvila Dominokujalla oli esikoista tummasävyisempi ja ilmestyi 2006 - kymmenen vuotta saatiinkin sitten odotella seuraavaa eli tätä nyt käsillä olevaa.

Paflagonian perilliset vie 1820-luvun tienoille, omalaatuisen tutkimusretkikunnan mukaan. Nuori Iax Agolasky lähtee professori Moltiquen apulaisena Venäjälle, missä on tarkoitus etsiä erikoisia tutkimuskohteita: huhutaan, että Venäjän luoteisosissa elää metsänkansan jäseniä. Erikoiset luolan asukit löytyvätkin, ja tutkimusmatka venyy aiottua pidemmäksi.

Päiväkirjamuotoinen romaani on kiehtova, unenomainen kuvaus ihmisyydestä ja sen varjopuolista. Teos kysyy, mikä lopulta erottaa ihmisen eläimestä, ja on hetkiä, jolloin tulee pohtineeksi sitäkin, miten ihminen valta-asemaansa luomakunnan kruununa käyttää. Kaunista ei ihmisen toiminta aina ole, ja yksi merkittävä kysymys on se, kuinka erilainen saa olla, jotta tulee hyväksytyksi.
Hän tulee hakemaan meidät. Hän hakee meidät tästä luolasta paikkaan, jossa ei ole tavallisia ihmisiä, on vain epätavallisia. On vaarallista olla erilainen paikassa, jossa kaikki muut ovat keskenään samanlaisia. Oletko huomannut?
Virve Sammalkorpi kirjoittaa erittäin sujuvasti ja vakuuttavasti. Kynän jälki on sellaista, että tuntuu, kuin lukijana olisi keskellä kaikkea outoa ja kummallista. Tarina sekoittaa toden ja kuvitellun onnistuneesti ja nostaa esille tärkeitä teemoja ihmisyydestä. Kirjan kansien sulkeuduttua tuntuu, kuin olisi herännyt unesta.

Teosta kuvittavat Pekka Nikruksen valokuvat. Hän kertoo projektista täällä.

Paflagonian perillisistä on kirjoittanut myös Suketus.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä yllättävä ja hieno lukukokemus. Päiväkirjaformaatti toimii hienosti ja tunnelma on voimakas alusta loppuun. Mainio kirja, jonka soisi päätyvän useammankin lukijan käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma on tosiaan vahva. Minulle lukukokemus oli paitsi yllättävä, myös hämmentävä - hyvällä tavalla. Yllättävää oli sekin, etten juuri löytänyt tästä arvioita.

      Poista
  2. Paflagonian perilliset viehätti minua. Pidin tarinan fragmentaarisesta rakenteesta ja vahvasta tunnelmasta, jota kuvituskin loi osaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tarinassa on tosiaan vahva. Pidin erityisesti siitä, miten tosi ja epätosi limittyvät yhteen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on