"Hetki ennen kipua oli vitivalkoinen. En ehtinyt tuntea kipua kuin sokaisevan hetken ajan, mutta se kipu oli kaikennielevää.
Jarrut kirskahtivat. Pamaus jonka sisällä itse olin. Lensin."
Annamari Marttinen on kirjoittanut ennen Törmäystä seitsemän romaania, ja kirjailijan nimi on tuttu, mutta aiemmin en ole Marttisen teoksia lukenut. Kustantajalta saapunut uutuusromaani vaikutti heti alkuun kiinnostavalta jos toki myös hieman pelottavalta: onhan aihe murheellinen.
Marttisen romaanin henkilöt ovat vakuuttavia. Kamaliin asioihin kukin reagoi tavallaan, ja onnettomuus käynnistää prosessin, jonka on pakko käynnistyä. Henkilöt eivät jää vain kauheuden kokijoiksi vaan heistä muodostuu moniulotteisia hahmoja taustoineen ja tunteineen.
Surutyötä ja syyllisyyttä Marttinen kuvaa kauniisti ja koskettavasti. Henkilöille annetaan tilaa ja tapahtumille aikaa, ja vaikka aihe on raskas, on tarinassa toivoa. Romaaniin sisältyy tärkeä muistutus siitä, miten suuri vastuu autoilijalla on ja miten pieni hetki voi muuttaa kaiken, peruuttamattomasti.
Kirjasta toisaalla: Rakkaudesta kirjoihin, Lukuneuvoja, Kirjasähkökäyrä, Kirjavinkit ja Lukulampun valossa.
Jarrut kirskahtivat. Pamaus jonka sisällä itse olin. Lensin."
 |
| Annamari Marttinen: Törmäys (Tammi 2016) 361 sivua |
Miro kyydittää polkupyörällään tyttöystäväänsä Nadjaa, kun risteysalueella tapahtuu kauhea onnettomuus. Aamu ajaa autollaan nuorten päälle, ja hetkessä kaikki muuttuu toiseksi. Seuraa surua, katumusta, pelkoa - monenlaisia tunteita - mutta se on varmaa, että tapahtunutta ei pysty muuttamaan toiseksi, vaikka kuinka haluaisi. Pieni hetki on muuttanut monen ihmisen koko elämän toiseksi, ja vaikka onnettomuudessa on varsinaisesti vain kolme osallista, ulottuvat sen vaikutukset paljon laajemmalle.
Olinko sama ihminen, olivatko tämä piha ja talo samat kuin vähän jälkeen neljän, kun kiirehdin autolleni rinta pulppuillen?
Marttisen romaanin henkilöt ovat vakuuttavia. Kamaliin asioihin kukin reagoi tavallaan, ja onnettomuus käynnistää prosessin, jonka on pakko käynnistyä. Henkilöt eivät jää vain kauheuden kokijoiksi vaan heistä muodostuu moniulotteisia hahmoja taustoineen ja tunteineen.
Surutyötä ja syyllisyyttä Marttinen kuvaa kauniisti ja koskettavasti. Henkilöille annetaan tilaa ja tapahtumille aikaa, ja vaikka aihe on raskas, on tarinassa toivoa. Romaaniin sisältyy tärkeä muistutus siitä, miten suuri vastuu autoilijalla on ja miten pieni hetki voi muuttaa kaiken, peruuttamattomasti.
Kirjasta toisaalla: Rakkaudesta kirjoihin, Lukuneuvoja, Kirjasähkökäyrä, Kirjavinkit ja Lukulampun valossa.
Tämä oli todella traaginen kirja. Marttisen kirjoilta voi odottaa uskomattomia tarinoita, tämä on jälleen osoitus hänen taidoistaan. Vaikutuin nenäliinapaketin kanssa.
VastaaPoistaTämän myötä Marttisen teokset alkoivat kiinnostaa kovasti. Hän tuntuu osaavan kirjoittaa vaikeistakin asioista kauniisti ja koskettavasti.
PoistaJonna, minä luin ennen Marttista paljonkin ja muistan selvästi, miten lukijat pitivät kirjasta Kuu huoneessa.
VastaaPoistaNyt tämä tuli sitten minulle. Luin ja hyvinkin nopeasti, mutta en saanut blogattua. Ihan pientä epuskottavuutta koin, olen itsekin ollut mukana kolarissa ja jouduin sokkiin, jossa en miettinyt, onko minulla ylläni rintaliivit vai ei, mutta jos ohittaa tuollaiset, tarina kyllä kantaa.
Kuu huoneessa ei kuulosta tutulta, pitää tutustua.
PoistaNiin, kai järkyttävän tapahtumaan voi reagoida monin tavoin. En tosin ole kolariasiantuntija, joten en osaa paremmin ottaa kantaa. Minut Marttinen kuitenkin onnistui vakuuttamaan.