Siirry pääsisältöön

Takashi Hiraide: Kissavieras

"Talvi alkoi. Chibi saapui elämäämme raolleen jätetystä ikkunasta kuin pieni puronen, joka etenee kostuttaen pikku hiljaa kaltevaa pintaa. Kohtaloksi kutsuttu voima kuitenkin lähestyi tuota purosta."

Takashi Hiraide: Kissavieras
(S & S 2016)
Alkuteos 猫の客 [Neko no kyaku]
Suomentanut Raisa Porrasmaa
160 sivua
Kissavieras on pieni, sievä kirja. Sen päähahmoksi asettuu pieni, sievä kissa Chibi, joka yllättäen alkaa vierailla tokiolaisen kirjailijapariskunnan luona. Kissan edesottamusten seuraaminen ja vierailujen odottaminen elävöittävät parin rauhallista elämää, ja erilaista ulottuvuutta kissavieraan kohtaamisiin tuo sen ymmärtäminen, että Chibi on vain vierailija, ei oma.

Japanilainen romaani on rauhoittavaa ja samalla virkistävää luettavaa. Nykyaikaisen tietotulvan keskellä on kiehtovaa hypätä ajassa taaksepäin hetkeen, jota ei kuormita internet sosiaalisine medioineen. Kirjailijapariskunnalla on aikaa pysähtyä seuraamaan luontokappaleen elämää, ja samalla lukija pääsee kurkistamaan japanilaisuuteen monin eri tavoin.

Paljon tarinassa ei tapahdu, ja sisältö tuleekin aivan muualta kuin juonesta. Minäkertoja havainnoi näkemäänsä ja kokemaansa tarkasti. Kissavieras kuvaa niin seesteistä tunnelmaa kuin japanilaista kulttuuria eleettömästi ja samalla viehättävästi.

Kissat, ja erityisesti yksi tietty kissa, ovat tarinassa tärkeitä. Ne nimetään, toisin kuin ihmiset, ja kissat nousevat itsenäisinä kulkijoina symboloimaan elämää, rakkautta ja elämän haurautta. Kirja itsessään korostaa hetkeen pysähtymisen tärkeyttä: se vaatii rauhoittumaan äärelleen. Sen tekeekin mielellään siitä lähtien, kun kirjan saa käsiinsä: Kissavieras on esineenäkin kovin kaunis. Viehättävä ulkoasu on Satu Kontisen käsialaa.

Pienestä kirjasta muualla: Ullan Luetut kirjat, Kirjanurkkaus, Kannesta kanteen, Lumiomena ja Yöpöydän kirjat.

Kissavieras avaa osallistumiseni Kurjen siivellä -haasteeseen. Helmet 2016 -haasteessa: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Ihastuttavan kirjakansikuvan olet tehnyt. Täydellinen.

    VastaaPoista
  2. Minäkin ihastelin kirjankansikuvaasi: niin raikas ja kaunis. <3

    Tämän kirjan aion lukea pian, se kuulostaa jotenkin niin ihastuttavalta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara. <3
      Haluan mielelläni kuulla, mitä ajatuksia kirja sinussa herättää.

      Poista
  3. Tämä oli todella eleetön, kiehtova, suorastaan zeniläinen kirja. Ulkoasukin on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin rauhoittava, todellakin zeniläinen tarina.

      Poista
  4. Tämä kiinnostaa minua tosi paljon, viehkeys ja eleettömyys vetoavat minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eleettömyyden ystäville tätä voi lämpimästi suositella.

      Poista
  5. Jonna, sinulle on haaste blogissani.

    <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...