Siirry pääsisältöön

Pauliina Susi: Takaikkuna

"Tänä yönä kaikki valvovat. Tarmo-boy käy läpi entisiä tyttöystäviään kotikonttorissaan housut kintuissa.
Hyvä työasento, hän voisi viestitellä sille. Pese kädet lopuksi. Ja aja parta, pliis. Kone on siinä hyllyllä vasemman olkasi takana, hammastahnan vieressä.
Leia puolestaan tutkii, kovin ahkerana ja kovin, kovin ahdistuneena iltapäivälehden nettisivulle pelmahtanutta artikkelia, jo otsikostaan alkaen selvästi journalismin riemuvoittoa.
Naistutkija miesseksin asialla kiihdyttää"
 
Pauliina Susi: Takaikkuna
Tammi 2015
457 sivua (e-kirja)


Pauliina Suden dekkari Takaikkuna valikoitui lukemistooni sattumalta, kun etsiskelin kirjaston e-kirjahyllystä luettavaa. Olin ohimennen noteerannut, että Suden dekkaridebyyttiä oli kiitelty, ja niinpä päätin napata kirjan luettavaksi.


Takaikkunassa seurataan useampaa henkilöä, joiden tiet risteävät, tavalla tai toisella. ProMen-hankkeen toiminnanjohtaja Leia, Leian tytär Viivi, oikeusministeri Tarmo Häkkilä ja salaperäinen it-nörtti Land-o käyvät lävitse omia elämänkuvioitaan ja ovat tietäen tai tietämättään yhteyksissä toisiinsa. Jokaisesta henkilöstä muodostuu omanlaisensa, ja kullakin on tarinassa sekä tehtävänsä että kipupisteensä. Tarinan liikkeellepaneva voima on ProMen-hanke, joka tarjoaa apua miehille, jotka ostavat seksipalveluja. Vai onko hyökyaallon syy sittenkin jossain muualla? Joka tapauksessa ProMen herättää kohua, ja sen ympärillä käydään keskustelua, joka on niin tuttua nykypäiväisestä keskustelusta: mihin verovaroja käytetään, mikä on tärkeää?

Tarmo Häkkilän myötä muotoutuu kuva siitä, miten varovainen poliitikon täytyy julkisuuden henkilönä olla. Jyrkkäpiirteiselle oikeusministerille varovaisuus on tietenkin hankalaa, ja jyrkkyyttään hän turvautuu melkoisen koviin otteisiin, joita innokas avustaja mielellään masinoi.

Paitsi että dekkarissa kuvataan hienosti ja todenmukaisesti nykyajan julkisuusmyllyä ja populistista keskustelua, on siinä vakuuttavasti mukana myös verkkovakoilu. Land-o:n hahmon kautta kuvataan, miten vaikeaksi elämä voi käydä, jos joku pahantahtoisuuttaan ulottaa lonkeronsa hyväuskoisen kansalaisen kimppuun.

Tarinan loppua kohden kierrokset kiihtyvät niin, että kirjaa ei meinaa malttaa laskea käsistään. Itse asiassa hämmästyin, kun tajusin, että painetussa kirjassa on yli 500 sivua. E-kirjaa lukiessa kirjan kokoa ei tietenkään hahmota, ja tässä tapauksessa tarina vei niin tehokkaasti mukanaan, että sivut kääntyivät aivan huomaamatta.

Enpä ihmettele lainkaan, että Takaikkuna päätyi Vuoden johtolanka 2016 -voittajaksi. (Lisää palkinnosta ja raadin perusteluista Kirsin kirjanurkassa.) Dekkari on sujuvasti kirjoitettu, henkilöiltään ja maailmaltaan rikas sekä pelottavan ajankohtainen. Suosittelen!

Kommentit

  1. Minä luin tämän pari viikkoa sitten, ja innostuin oikeastaan vasta puolivälin paikkeilla. Täytyy sanoa, että kirjan luettuani ryhdyin miettimään, mihin kaikkeen netissä "puumerkkini" olenkaan laittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takaikkuna on pelottava juuri siinä, miten vakuuttavasti nettivakoilua kirjassa kuvataan. Saa miettimään omia toimia verkossa.

      Poista
  2. Tätä oli tosiaankin vaikea päästää käsistään :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on