Siirry pääsisältöön

Onnen hippusia

Sielunmaisemaa.
Tuija houkutti mukaan Sieluni hymyt -haasteeseen, johon kylläkin ehdin jo aiemmin osallistua - postaus löytyy täältä. Vaikka olen jo onnellisuudesta kuukausi takaperin kirjoittanut, ei kai haittaa, vaikka onnea miettii uudemmankin kerran, vähän eri näkökulmasta? Ei haittaa, totean itse, ja listaan satunnaisessa järjestyksessä asioita, jotka ovat viime aikoina tuoneet onnen ja ilon hippusia elämääni.
  • Järvimaisema jaksaa sykähdyttää aina vain. Varsinkin se tuttu ja kotoisa.
  • Auringonpaiste.
  • Lämmin ulkoilma.
  • Talven horroksesta heräävä luonto.
  • Koivu, joka yhtäkkiä onkin kasvattanut hiirenkorvat, vaikka äsken oli vielä talviasussaan.
  • Aamulla lapsen sängystä kantautuva tomera "äiti!"
  • Minua varten valmiiksi laitettu aamupala.
  • Perhe.
  • Töihin matkatessa nähty lapsi, jonka pyörän tarakalla matkusti valtava nallekarhu.
  • Krookukset, kevään airut.
  • Joutsenten huuto järvellä.
  • Työkavereilta saatu ilahduttava muistaminen - ja työkaverit.
  • Ulkoileminen.
  • Lukeminen, kirjat, hyvät tarinat.
Vappuna.
Kiitos Tuijalle haasteesta!
Tähän haasteeseen on jo moni vastannut, joten en enää haasta ketään. Mutta jos sinä, joka tätä luet, et olekaan vielä onnen aiheitasi listannut, otapa koppi! Haasteen alkuperä ja tarkemmat ohjeet löytyvät Iltatähden syttyessä -blogista.

Kommentit

  1. Ihana kirjoitus, ja kyllä onnesta sopii useampaankin kertaan kirjoittaa <3 Koivujen hiirenkorvat ja koko vihertyvä maa ovat kyllä ihana ihme! Onni on jo nämä toisiaan seuraavat vuodenajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja! Vaihtelevat vuodenajat ovat rikkaus, kummasti sitä aina huomaa kohta kaipaavansa uutta aikaa vuodesta. Mutta nyt on ihanaa nauttia keväästä, joka juuri tällä hetkellä säteilee lämpöä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...