Siirry pääsisältöön

Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

"Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on kirja, joka on kirjoitettu sinua varten, ja joka tuhoaa sinut. Mutta sinä luet sen joka tapauksessa."
Hanna Kauppinen:
Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut
(Myllylahti 2016)
138 sivua (e-kirja)
Nuoren Hanna Kauppisen esikoisteos Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut herätti mielenkiintoni jo nimensä perusteella. Teos olikin helppo klikata luettavaksi, kun huomasin sen vapaana kirjaston e-kirjavalikoimassa.

Tarinan päähenkilö on nuori Mila, joka on kulkuri, kotoaan lähtenyt ja kirjojen perässä liikkuva. Hän etsii täydellistä kirjaa ja samalla ehkä myös henkistä kotiaan: oma erityisyys erottaa Milan muista. Herra H:n Tarinataivaasta, uudesta erikoisesta kirjakaupasta, Mila kuitenkin löytää niin kirjoja kuin sielunystäviä. Erityisesti mieltä kutkuttaa ikätoveri Toni, ja ajatuksia herättää myös arvoituksellinen Julia.

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut sisältää kehystarinan, jossa nainen saapuu kustantajan luokse mukanaan erikoinen pyyntö: hän haluaa, että hänen kirjansa kustannetaan, mutta tarkoitus ei ole, että kukaan lukisi kirjaa. Eikä kirjaa pitäisi painaa enempää kuin yksi kappale.

Varsinainen tarina muodostuu sitten tuosta kustannettavaksi haluttavasta kirjasta. Se sisältää fantasiaa, ja olennaisen osan muodostavat kirjat, jotka ovat kuin hiljaa eläviä olentoja, ja kirjakauppa, tuo satumainen Tarinataivas.
"Minusta on mukavaa, että pääsit tulemaan", Herra H hymyili minulle. "Kauppa on kaivannut sinua. Minä olin rehellisesti sanoen hiukan huolissani sujuiko sinun tutustuttamisesi Tarinataivaaseen toivotulla tavalla, sillä kuten varmasti ymmärrät, kauppa oli hyvin väsynyt siinä vaiheessa iltayötä. Mutta minusta tuli hyvin onnellinen eilen illalla, kun huomasin kaupan ikävöivän sinun perääsi."
Hanna Kauppinen kirjoittaa kauniisti ja luo tarinaansa miellyttävää tunnelmaa, jonka pariin uppoutuu mielellään. Itse tarinalle jäin kaipaamaan hieman enemmän jäntevyyttä: jonkin aikaa joutui odottamaan, että juoni lähti kunnolla vetämään. Kertomuksen hahmot ovat kiinnostavia, ja kaivattua jännitettä tarinaan tuo Sebastian Kunnas, joka vainoaa noituutta (ja erilaisuutta ylipäätään?).

Erityisesti Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on tarina kirjoista ja rakkaudesta kirjoihin.
Siirryin tutkimaan kirjojen selkämyksiä ja kansia. Yritin asetella ne takaisin niin taitavasti kuin osasin, sillä en tahtonut rikkoa huoneen sotkuista järjestystä, jossa jokainen tavara oli aseteltu paikalleen tarkoituksella.
Huoneen joka ikistä kirjaa oli rakastettu. Se sai sydämeni pakahtumaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…