Siirry pääsisältöön

Tommi Melender: Onnellisuudesta

"Olemme siis viidentoista vuoden kuluttua todennäköisesti kahdeksan kertaa vauraampia kuin ihmiset sata vuotta aikaisemmin. Ei tarvitse olla vihoviimeinen pessimisti aavistellakseen, että emme elä silloinkaan onnen maassa, jossa ihmiset voivat unohtaa työnteon ja omistautua sydäntään lähellä oleville asioille."
Tommi Melender: Onnellisuudesta
(WSOY 2016)
190 sivua
Olla onnellinen - mitä se on? Mistä onnellisuus syntyy? Näitä kysymyksiä ja monia ajankohtaisia ilmiöitä tarkastelee esseekokoelmassaan Onnellisuudesta Tommi Melender. Avaimia onneen kirjassa ei tarjoilla, mutta monenlaista pohdintaa nykyihmisen olemisesta ja elämisestä on esillä. Melender houkuttaa lukijansa kanssaan dialogiin onnistuneesti: lukiessani kokoelmaa huomaan ajoittain väittäväni mielessäni vastaan, kun taas välillä nyökkäilen samanmielisenä: juuri näin!

Onnellisuudesta on jaettu alkusanojen ja epilogin lisäksi kolmeen pääosaan: onnellisuutta tarkastellaan niin talouden, kulttuurin kuin urheilun näkökulmasta. Ilahtuneena otan vastaan onnellisuusteollisuutta kritisoivat ajatukset:
Voittomotiivin ympärille käpertyvä markkinafundamentalismi on kulttuurisesti onttoa, minkä vuoksi se ei kykene vastaamaan ihmisten merkitysten tarpeeseen. Ihmisille ei riitä pelkkä materian kasautuminen, he tarvitsevat myös toivon näköaloja, kertomuksen siitä että heidän elämällään on suunta ja tarkoitus.
Pidän pelottavana ajatusta, että onnellisuuden avaimet ovat viime kädessä ihmisellä itsellään. On tietysti hyvä, jos katsoo maailmaa lähtökohtaisesti myönteisesti ja ajattelee, että omaan kohtaloon voi vaikuttaa, mutta jos onnellisuus on itse ansaittua -ajattelun kääntöpuolena on ajatus, että onnettomuus on sekin itse ansaittua eli aiheutettua, ollaan kovalla tiellä. Kaikkeen kun ei kukaan kykene vaikuttamaan, eikä esimerkiksi työttömäksi joutuminen tai vakava sairastuminen ole välttämättä lainkaan kiinni ihmisestä itsestään ja hänen toiminnastaan, saati positiivisen ajattelun puutteesta. Epäonnen hetkellä tuskin kukaan kaipaa syyttävää sormea, joka väittää, että omapa on syysi.

Paitsi että onnellisuus kytketään menestymisen pariksi, näkyy hyötyajattelu myös kulttuurin saralla. Melender kritisoi kirjallisuuden hyvää tekevien vaikutusten korostamista ja taiteen hyödyistä puhumista. Totta kyllä, mutta eikö toisaalta ole hyväksi, että taiteen hyvää tekeviä vaikutuksia nostetaan esille ja sitä kautta ehkä saavutetaan uusia taiteesta innostujia? En kannata sitä, että taiteen merkitystä pitäisi pystyä mittaamaan rahassa siihen käytettyjen varojen oikeuttamiseksi, mutta jos taiteen hyötynäkökohtia korostamalla päädytään tuomaan taidetta lähelle yleisöä, en näe sitä kauhean pahana - olkoot vain taustalla pahat kapitalistiset voimat.

Kiinnostavia ajatuksia Melender tarjoaa myös puhuessaan urheilusta. Miehisyys ja urheilu, nehän kuuluvat eittämättä yhteen - vai kuuluvatko? Kiintoisa detalji on se, että jalkapallon arvokisat vähentävät ihmisten itsemurhia. Taustalla on Melenderin arvelun mukaan ainakin se, että arvokilpailut yhdistävät kansakuntia ja vähentävät siten yksinäisyyden tunnetta. Ehkä yksi onnellisuuden osatekijä onkin sosiaalisuudessa: HelsinkiMission taannoisen kampanjan mukaan yksinäisyys on maassamme tappavampaa kuin ylipaino.

Epilogissa Melender puolustaa melankoliaa, ja minusta ajatus on lohdullinen. Yltiöpositiivisuus ja ainainen hyvä mieli on minusta mahdottomuus, ja jotta onnellisuus tuntuisi joltakin, pitää välillä olla vähemmän onnellinen. Siksi on ilahduttavaa, että Onnellisuudesta ei ole tsemppaava ja yltiöpositiivinen onnellisuuden opas vaan syvempi pohdinta elämästä - ja onnellisuudesta - moninaisuudessaan. Melenderin ajatusten pariin tulen varmasti palaamaan, jatkan dialogia kirjan kanssa mielelläni.

Helmet 2016: 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja.

Kommentit

  1. Mukavasti tässä jutustelet Meldenderin kanssa. 'Onnellisuudesta' tosiaan pistää ajatukset liikkeelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella tekee. Tuntuu, että kirjan kanssa palaa mieluusti keskustelemaan uudelleenkin. ;)

      Poista
  2. Oiva luonnehdinta teoksesta! Melenderillä on mainio ja vastaansanomaton kyky - teesejään tuputtamatta - kietoa lukijansa vaivihkaa mukaan dialogiin. Viimeisillä riveille hän toteaa osuvasti:"Rakastan elämää valoineen ja varjoineen aivan liikaa, että haluaisin olla pelkästään onnellinen. Juuri tässä vaihtelussa on mielestäni elämän pointti & juju:)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo sitaattisi on hieno kiteytys onnellisuudesta. Kirjasin sen muistikirjaani. :)

      Poista
  3. Mulla on Melender varauksessa vasta...

    Mutta jotteivät haasteet loppuisi, tässä tulee
    yksi:
    http://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on