Siirry pääsisältöön

Tommi Melender: Onnellisuudesta

"Olemme siis viidentoista vuoden kuluttua todennäköisesti kahdeksan kertaa vauraampia kuin ihmiset sata vuotta aikaisemmin. Ei tarvitse olla vihoviimeinen pessimisti aavistellakseen, että emme elä silloinkaan onnen maassa, jossa ihmiset voivat unohtaa työnteon ja omistautua sydäntään lähellä oleville asioille."
Tommi Melender: Onnellisuudesta
(WSOY 2016)
190 sivua
Olla onnellinen - mitä se on? Mistä onnellisuus syntyy? Näitä kysymyksiä ja monia ajankohtaisia ilmiöitä tarkastelee esseekokoelmassaan Onnellisuudesta Tommi Melender. Avaimia onneen kirjassa ei tarjoilla, mutta monenlaista pohdintaa nykyihmisen olemisesta ja elämisestä on esillä. Melender houkuttaa lukijansa kanssaan dialogiin onnistuneesti: lukiessani kokoelmaa huomaan ajoittain väittäväni mielessäni vastaan, kun taas välillä nyökkäilen samanmielisenä: juuri näin!

Onnellisuudesta on jaettu alkusanojen ja epilogin lisäksi kolmeen pääosaan: onnellisuutta tarkastellaan niin talouden, kulttuurin kuin urheilun näkökulmasta. Ilahtuneena otan vastaan onnellisuusteollisuutta kritisoivat ajatukset:
Voittomotiivin ympärille käpertyvä markkinafundamentalismi on kulttuurisesti onttoa, minkä vuoksi se ei kykene vastaamaan ihmisten merkitysten tarpeeseen. Ihmisille ei riitä pelkkä materian kasautuminen, he tarvitsevat myös toivon näköaloja, kertomuksen siitä että heidän elämällään on suunta ja tarkoitus.
Pidän pelottavana ajatusta, että onnellisuuden avaimet ovat viime kädessä ihmisellä itsellään. On tietysti hyvä, jos katsoo maailmaa lähtökohtaisesti myönteisesti ja ajattelee, että omaan kohtaloon voi vaikuttaa, mutta jos onnellisuus on itse ansaittua -ajattelun kääntöpuolena on ajatus, että onnettomuus on sekin itse ansaittua eli aiheutettua, ollaan kovalla tiellä. Kaikkeen kun ei kukaan kykene vaikuttamaan, eikä esimerkiksi työttömäksi joutuminen tai vakava sairastuminen ole välttämättä lainkaan kiinni ihmisestä itsestään ja hänen toiminnastaan, saati positiivisen ajattelun puutteesta. Epäonnen hetkellä tuskin kukaan kaipaa syyttävää sormea, joka väittää, että omapa on syysi.

Paitsi että onnellisuus kytketään menestymisen pariksi, näkyy hyötyajattelu myös kulttuurin saralla. Melender kritisoi kirjallisuuden hyvää tekevien vaikutusten korostamista ja taiteen hyödyistä puhumista. Totta kyllä, mutta eikö toisaalta ole hyväksi, että taiteen hyvää tekeviä vaikutuksia nostetaan esille ja sitä kautta ehkä saavutetaan uusia taiteesta innostujia? En kannata sitä, että taiteen merkitystä pitäisi pystyä mittaamaan rahassa siihen käytettyjen varojen oikeuttamiseksi, mutta jos taiteen hyötynäkökohtia korostamalla päädytään tuomaan taidetta lähelle yleisöä, en näe sitä kauhean pahana - olkoot vain taustalla pahat kapitalistiset voimat.

Kiinnostavia ajatuksia Melender tarjoaa myös puhuessaan urheilusta. Miehisyys ja urheilu, nehän kuuluvat eittämättä yhteen - vai kuuluvatko? Kiintoisa detalji on se, että jalkapallon arvokisat vähentävät ihmisten itsemurhia. Taustalla on Melenderin arvelun mukaan ainakin se, että arvokilpailut yhdistävät kansakuntia ja vähentävät siten yksinäisyyden tunnetta. Ehkä yksi onnellisuuden osatekijä onkin sosiaalisuudessa: HelsinkiMission taannoisen kampanjan mukaan yksinäisyys on maassamme tappavampaa kuin ylipaino.

Epilogissa Melender puolustaa melankoliaa, ja minusta ajatus on lohdullinen. Yltiöpositiivisuus ja ainainen hyvä mieli on minusta mahdottomuus, ja jotta onnellisuus tuntuisi joltakin, pitää välillä olla vähemmän onnellinen. Siksi on ilahduttavaa, että Onnellisuudesta ei ole tsemppaava ja yltiöpositiivinen onnellisuuden opas vaan syvempi pohdinta elämästä - ja onnellisuudesta - moninaisuudessaan. Melenderin ajatusten pariin tulen varmasti palaamaan, jatkan dialogia kirjan kanssa mielelläni.

Helmet 2016: 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja.

Kommentit

  1. Mukavasti tässä jutustelet Meldenderin kanssa. 'Onnellisuudesta' tosiaan pistää ajatukset liikkeelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella tekee. Tuntuu, että kirjan kanssa palaa mieluusti keskustelemaan uudelleenkin. ;)

      Poista
  2. Oiva luonnehdinta teoksesta! Melenderillä on mainio ja vastaansanomaton kyky - teesejään tuputtamatta - kietoa lukijansa vaivihkaa mukaan dialogiin. Viimeisillä riveille hän toteaa osuvasti:"Rakastan elämää valoineen ja varjoineen aivan liikaa, että haluaisin olla pelkästään onnellinen. Juuri tässä vaihtelussa on mielestäni elämän pointti & juju:)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo sitaattisi on hieno kiteytys onnellisuudesta. Kirjasin sen muistikirjaani. :)

      Poista
  3. Mulla on Melender varauksessa vasta...

    Mutta jotteivät haasteet loppuisi, tässä tulee
    yksi:
    http://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El