Siirry pääsisältöön

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita - Merenkulkija

"Mutta vanhempi Prinssi oli kääntänyt katseensa pois kylästä. Hän rakasti merta, yksin merta. Hänen kallein aarteensa oli äidiltä saatu kirja, jonka aurinko ja hänen oma palava katseensa olivat haalistaneet lukukelvottomaksi kaikille muille. Kirja, jossa oli kuvattu puusta veistettyjä suuria laivoja. Kirjassa laivat ylittivät rannattomia meriä. Meren pimeimmistä syvänteistä nousi pintaan merihirviöitä, ja ne kumarsivat päänsä ylväiden puisten linnojen lipuessa ohitse. Ja tuulen pullistamien purjeiden ympärillä vitivalkoiset linnut, lokit, piirsivät taivaalle merkkejä alusten suurenmoisuuden kunniaksi."
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen:
Puiden tarinoita - Merenkulkija
(Books North 2015)
40 sivua
Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Merenkulkija jatkaa Puiden tarinoita -sarjan vakuuttavaa linjaa. Aiemmin ilmestyneiden osien Ritari ja Puuseppä perusteella on lupa odottaa laatua, eikä lupauksia petetä tälläkään kertaan. Kaunis tarina kauniissa paketissa - sitä tarjoaa Merenkulkija.

Tarinan ytimessä on kuninkaan poika, Prinssi, joka elää pienessä kylässä merenrannalla. Isä on kuolemassa ja vanhimmasta pojasta on määrä tulla seuraava hallitsija. Se ei kuitenkaan kuulu hänen omiin toiveisiinsa, vaan hän kaihoaa merelle ja haaveilee puisesta laivasta, jolla pääsisi vesille. Haave kuitenkin tuntuu mahdottomalta toteuttaa, sillä asuinseudulla ei kasva lainkaan puita.
Elävää puuta Prinssi ei ollut koskaan nähnyt, eikä hän tuntenut ketään, joka olisi.
Mutta kuten saduissa niin usein, ei realismi ole esteenä unelmoinnin tiellä. Prinssi on valmis uurastamaan haaveensa vuoksi, ja vaikka pahat voimat jylläävät, on hänen luottamuksensa vahva.

Merenkulkija on kaunis ja koskettava tarina, jossa hyödynnetään taitavasti perinteisen sadun elementtejä. Se sijoittuu epämääräiseen aikaan ja paikkaan, sisältää sitkeyttä ja uskoa omiin unelmiin sekä hyvän ja pahan välistä taistelua. Lisäksi tarinassa on ripaus yliluonnollisuutta ja mystisyyttä. Kaiken viimeistelee viehättävä, rauhallinen tyyli kertoa tarina, joka on antoisa monenikäiselle lukijalle - Ville Tietäväisen hienoa kuvitusta unohtamatta. Kertomuksen pariin rauhoittuu mielellään.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Kommentit

  1. Puiden tarinoita -sarja on hieno, joten ikiaikainen. Merenkulkija odottelee täällä ja säästelen sitä viikonloppuun. Hyvä kuulla, että kirjan parissa voi rauhoittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odottelen kuulevani, mitä kirjasta ajattelet.

      Poista
  2. Minä luin vasta Puusepän tänään, jotenkin sarja on unohtunut hyllyyn. Ihana tietää että edessä on kaksi hienoa kirjaa. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...