Kirjakaapin kummitus

Ei kirjakuva vaan tunnelmaa Huopanankoskelta Viitasaarelta vuodenvaihteen lähellä. Vuosi 2014 päättyy aivan pian, ja nyt onkin hyvä hetki vilkaista hieman olan taakse ja palauttaa mieleen, mitä sisälsi kirjavuosi 2014 tässä blogissa. Kuten alkuvuodesta ennakoin, ehdin ilokseni lukea tänä vuonna paljon. Melkein nolostuttavan paljon. Aikuisille suunnattuja romaaneja luin 110, jos oikein laskin. Olen kuvitellut, että luen sattumalta enemmän kotimaista kuin käännöskirjallisuutta, mutta tässä kohtaa luvut menevät melko tasan: käännöksiä luin 53 ja suomalaisia teoksia 57. Naisten kirjoittama kirjallisuus sen sijaan painottuu lukemistossani: luin 68 naisen kirjoittamaa kirjaa, miehen kirjoittamia teoksia listaltani löytyy siis 42. Novelleja tai novellikokoelmia luin 14. Näistä kymmenen oli kokonaan suomalaista alkuperää. Näytelmiä luin kolme (kaikki Minna Canthin) ja runokokoelmia viisi (neljä kotimaista, yksi käännös). Sarjakuvateoksia vuoteen mahtui 12. Tietokirjoja luin vuoden aik...

"Nunna antoi miehen lähes kantaa itseään, tottelevaisesti ja hauraana, aivan kuin hänen luonnostaan voimakkaaseen ruumiiseensa olisi tarttunut se sama heikotuksen tunne joka oli jo vallannut hänen mielensä. Päästyään verannalle he pysähtyivät ja seisoivat hetken paikallaan toisiaan syleillen; papukaija raakkui pelästyneenä." Eduardo Mendoza: Tulvan vuosi (Tammi 1999) Keltainen kirjasto 313 Espanjankielinen alkuteos El a ño del diluvio  1992 Suomentanut Tarja Härkönen 151 sivua Kun päädyimme viettämään joulun Espanjassa, piti matkalukemiseksi valikoida jotain kohdemaahan liittyvää. Kirjastosta mukaan tarttui Eduardo Mendozan Tulvan vuosi , jonka luin matkan aikana ja josta pidin paljon. Tarinan keskiössä on nuori nunna, sisar Consuelo. Hänet on nimitetty luostarinsa abbedissaksi ja hänen tavoitteenaan on rakennuttaa luostarin yhteyteen vanhainkoti. Hankkeeseen tarvitaan rahaa, ja sisar päätyy lähellä asuvan ja rikkaaksi tiedetyn maanomistajan, don Augusto Aixelàn, pak...

Fuengirolan jouluvalaistusta. Me vietämme tänä vuonna lumetonta joulua: olemme perheen kanssa Espanjassa. Kokemus on uusi ja mielenkiintoinen. Vaikka lunta ei ole, pääsee palmujenkin katveessa varmasti oikeanlaiseen tunnelmaan. Matkalaukkuun pakkasin lukemiseksi muun muassa Eduardo Mendozan Tulvan vuoden - Espanjassa kun ollaan. Kovin tiuhaan sivut eivät vielä ole kääntyneet, sillä muuta puuhaa on riittänyt niin paljon. Täältä Aurinkorannikolta toivotan nyt oikein hyvää joulua kaikille!

"Laihassa mullassa on maanpäällinen kasvillisuus heikkoa ja maanalainen vähäistä. Niin kuin nyt esimerkiksi Salka Valka. Oli ollut aika, jolloin hän oli seisonut puron yli johtavalla sillalla ja katsellut leikkiviä lapsia ja toivonut olevansa samanlainen kuin he ja pääsevänsä heidän joukkoonsa. Se oli ollut hänen suurin haaveensa. Mutta hän oli vain huorantytär ja he heittelivät häntä paskalla. Kun hän silloin ajatteli heitä, valtasi hänen mielensä viha, jota mikään ei tuntunut voivan lauhduttaa - vähäväkisen viha mahtavampiaan kohtaan." Halldór Kiljan Laxness: Salka Valka (WSOY 1985) Islanninkielinen alkuteos Salka Valka  1931 ja -32 Suomentanut Jyrki Mäntylä 396 sivua Halldór Kiljan Laxnessin Salka Valka  on klassikkoromaani, joka sijoittuu Islannin Oseyriin, Axlarvuonon rannalle. Miljöönä on pieni kalastajakylä, jolla on tarjottavanaan lähinnä kurjuutta ja köyhyyttä, jos kohta jotkut kyläläiset ovat kurjuuden yläpuolelle päässeet. Tuohon kylään saapuu yksitoistavu...

Vuosi on tulossa päätökseensä ja niin on minun osaltani myös tämä Vuosi kuvina -haaste, jonka aloitin viime tammikuussa. Tuntuu, kuin siitä olisi vain hetki. Silloin olin pienen vauvan äiti ja tuntui, että edessä on pitkä vuosi kotiäitinä. Nyt tuo vuosi on tullut päätökseensä nopeammin, kuin ikinä osasin arvata. Nyt olen ihanan taaperon äiti ja vietän viimeisiä päiviä kotiäitinä haikeana mutta kiitollisena siitä, että olen saanut mahdollisuuden viettää päivätyöstä vapaata perhearkea, joka on ollut välillä uuvuuttavaa mutta pääosin hyvin antoisaa. Mutta sitten asiaan. Muutama päivä sitten takapihaltamme avautui tällainen näkymä: Kuten kuvasta näkyy, meidän kulmillamme joulukuu ei ole ollut vain harmautta ja mustuutta, valoakin on näkynyt. Pientä lumipeitettä olen tervehtinyt ilolla. Näitä joulukuun päiviä Pirjo Hassinen muuten kuvaa osuvasti romaanissaan Jouluvaimo : Ja iltapäivä kuluisi verkalleen, kunnes jouluvalot alkaisivat erottua paremmin, ja tulisi sininen hetki, se...

"Kohtalo oli äkkiarvaamatta kipannut pienen Nikolaksen hartioita painamaan niin suunnattoman menettämisestä ja yksin jäämisestä koostuvan taakan, ettei hän edes kasvaessaan ja voimistuessaan koskaan kyennyt ravistamaan sitä harteiltaan. Nikolaksen oli kannettava lapsuutensa taakkaa mukanaan koko elämänsä ajan. Se oli myös suurin syy siihen, että Nikolas muokkautui sellaiseksi hahmoksi, millaisena hänet nykyään ympäri maailmaa tunnetaan." Marko Leino: Joulutarina (Gummerus 2007) Äänikirjan kesto 7h 36min. Lukija Hannu-Pekka Björkman Joulutarina  on ollut minulle tähän saakka tuttu hienona elokuvana, jonka olemme perheen kesken katsoneet useaan kertaan. Kirjaan tartuin hieman epäröiden, sillä elokuva on niin onnistunut, että pelkäsin kirjan muodostuvan pettymykseksi. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan sain todeta romaanin sopivan erinomaisen hyvin joulun odotukseen. Minä kuuntelin tarinan äänikirjana, jonka lukee Hannu-Pekka Björkman - kertakaikkisen täydellinen valinta luk...

"Vielä nyt, 22 vuotta äidin katoamisen jälkeen olisin osannut poimia hänelle sopivat miehet. Illan päätteeksi ne miehet olisi saattanut niputtaa luokkiin kuin parsaniput niillä kriteereillä, jotka vain äiti ja minä tiesimme." Pirjo Hassinen: Jouluvaimo (Otava 2002) 271 sivua Jouluvaimon  päähenkilö on Raakel Heimonen, asianajaja, joka elää Helsingissä tavallista työssäkäyvän ihmisen elämää. Sitten Raakeliin ottaa yhteyttä poliisi-Petteri, joka pakottaa Raakelin kohtaamaan lapsuuden unohdetut hetket. Minä olen menossa vanhaan kotikaupunkiini, jossa käyn niin harvoin kuin mahdollista. Kohta tapaan miehen, joka määrää minut palaamaan menneisyyteen, johon en haluaisi palata. Sillä nyt se on kohdattava, parhaita paloja valikoimatta, sellaisenaan. Raakelin ja hänen äitinsä suhde on ollut erikoinen, omalaatuinen. Äiti on etsinyt elämäänsä miehiä, satunnaisia ohikulkijoita, joiden kanssa viettää varastettuja hetkiä ennen paluuta aviomiehen ja tavallisen arjen luokse. Tytär ...