Siirry pääsisältöön

Kolmas neljännesvuosikatsaus


Hiljaista, kovin hiljaista on ollut blogissani viime aikoina. Epätavallisen hiljaista, kun vertaa normaaliin menoon, mutta luotan siihen, että jossain vaiheessa taas virkistymme, sekä minä että blogi. On ollut kiirettä monenlaista, perhe-elämää uhmaikää tapailevan taaperon sekä muiden perheenjäsenten kanssa ja ihan klassista syysväsymystä. Sitä muuten tuntuu olevan ilmassa yleisemminkin, niin moni on viime aikoina huokaissut, että kylläpäs väsyttää.

Minua on väsyttänyt niin, että lukeminen on viime aikoina jäänyt hyvin, hyvin vähäiseksi. Mutta uskon siinäkin suhteessa elämän jossain vaiheessa virkistyvän, stressiä en suostu lukemisistani tai lukemattomuuksistani ottamaan.

Mutta: miltäs näyttääkään vuoden kolmas neljännes koostettuna?

Arvostelukappaleita tulin lukeneeksi epätavallisen paljon, lähes puolet luetuista kirjoista. Kirjastolainoja luin kahdeksan kappaletta, enkä kirjaston omaisuuteen olisi kajonnut noinkaan paljon, ellen olisi ilokseni löytänyt kirjastostamme e-kirjavalikoimaa, jota on ollut helppo hyödyntää. Omia ostoksia lukemisiin osui kuusi kappaletta, ja arpajaispalkintoja ja lahjakirjoja sekaan osui yksi kumpaistakin.

Kirjailijoiden sukupuolijakauma asettui - ehkä minulle ominaisimpaan tapaan - asentoon, jossa naiskirjailijat ovat hienoisessa enemmistössä. Kotimaista kirjallisuutta luin käännöskirjallisuutta enemmän, ja sekin lienee minulle tavallisin tilanne.

Luin kolmen kuukauden aikana 28 kirjaa. Se on vähemmän kuin odotin, sillä olihan iso osa vuoden kolmannesta neljänneksestä kesää, jolloin lukuaikaa yleensä on melko paljon.

Mitä sitten tulin lukeneeksi? Katja Ketun Yöperhonen nousi vuoden kirjallisten kohokohtien joukkoon, se on pakko sanoa. Kotimaista, kiehtovaa kirjallisuutta edustivat myös Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille, Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit ja Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita - Merenkulkija, jolta tiesin odottaa laatua ja sitä myös sain. Antti Holman Kauheimmat runot kuuluu kirjavuoteni huvittavimpiin lukukokemuksiin, sen uskallan tässä vaiheessa vuotta todeta. Sadie Jonesin tuore suomennos herätti jo aikaisemmin mielenkiintoni kirjailijaa kohtaan, ja tällä vuosineljänneksellä viehätyin romaanista Small Wars. Klassikkohaasteeseen luin Oscar Wilden teoksen Dorian Grayn muotokuva, jota uskallan lämpimästi suositella muillekin. Tietokirjallisuutta en juuri lukenut, mutta onneksi sentään luin Jenni Kirveksen teoksen Aino Sibelius - Ihmeellinen olento. Monta muutakin hyvää kirjaa tuli luettua, mutta ei liene järkevää kaikkea luettua luetella.

Ensimmäisen vuosineljänneksen kooste löytyy täältä ja toinen vuosineljännes majailee täällä. Hurjalta tuntuu, että vuoden 2015 loppu lähestyy - ei aikaakaan, kun joulu on jo ovella. Sitä ennen on tiedossa syysloma ja paljon koti- ja työtohinaa, toivottavasti myös jonkinlaista virkistymistä. Tätä kirjoittaessani esikoinen kantoi eteeni banaani-mango-smoothien. Ehkä sellaisia tarvittaisiin lisää, jotta vireystila lähtisi nousuun? Hyvää oli joka tapauksessa!

Värikästä, kaunista ja aurinkoista lokakuuta!

Kommentit

  1. Tsemppiä sinulle syksyyn! Ei lukemisesta kannata murehtia, kyllä sille sitten joskus löytyy aikaa ja paljonhan olet kuitenkin ehtinyt, kuten kaaviostakin näkee. :) Minä en ole vielä kirjaston e-valikoimaa kokeillut, kun tuntuu että painettunakin tulee lainattua aivan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tuntunut, että en ole ehtinyt edes kirjastoon, joten e-kirjavalikoima on ollut kätevä tapa hankkia luettavaa kotoa poistumatta. :) Kiitos ja hyvää syksyä!

      Poista
  2. Paljonhan olet ehtinyt lukea! Kirjaston e-kirjat ovat mainio juttu! Lainaaminen on näppärää ja palautus sujuu itsestään. :)

    Tsemppiä syksyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E-lainat ova tosiaan käteviä, ei tarvitse eräpäivistäkään huolehtia.
      Kiitos, Elina! <3

      Poista
  3. Älä huolehdi, kyllä kirjat odottavat ja samoin me blogikaverit. Kovasti tsemppiä syksyyn <3 Katsaus luettuihin kirjoihin näyttää hienolta, aina jotenkin sykähdyttää suuri määrä kotimaista kirjallisuutta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on