Everything is changing. It has to. You can’t stop time. All you can do is point yourself in a direction and hope the wind will let you get there. Another maritime metaphor. I am truly a local’s worst nightmare. But the point stands: change happens.
Mökki Mainessa on merkinnyt Harriet Kilpatrickille onnellisuutta aina siihen saakka, kun tulee aika kokoontua taas mökille ystäväporukalla – tällä kertaa käänteentekevissä merkeissä. Harriet nimittäin odottaa pääsevänsä mökille irtautumaan arkensa kaaoksesta mutta saakin kohdata yhden merkittävän kaaoksen aiheuttajan kuta kuinkin heti mökille saapuessaan.
Harrietin ex-sulho Wyn nimittäin on mökillä myös. Tilanteesta tekee erityisen kuumottavan se, että muut eivät tiedä parin erosta, ja niinpä Harriet ja Wyn päätyvät esittämään olevansa edelleen yhdessä. Ei mikään helppo rasti, kun pitäisi yrittää olla kuin aina ennenkin ja vieläpä jakaa makuuhuone eksän kanssa.
Lukijaa tietenkin ihmetyttää, miksi Harriet ja Wyn eivät ole kertoneet kuukausia aiemmin tapahtuneesta erostaan lähimmille ystävilleen tai perheilleen. Kertomuksen edetessä alkaa ihmetyttää ennen kaikkea se, miksi lähes täydelliseltä vaikuttava pari on päätynyt eroon. Miksi Wyn jätti Harrietin, joka ei ole vieläkään sinut eron kanssa?
Romaani antaa kyllä vastauksia vähitellen, ja samalla se avaa lukijalle sitä todellisuutta, jossa elämä kulkee eteenpäin eikä sitä, mitä joskus oli, ole mahdollista välttämättä enää tavoittaa. Kuusihenkinen ystäväporukka on nimittäin myös jonkinlaisessa käännekohdassa: aikuiselämä on tavoittanut heidät ja ystävät ovat alkaneet liikkua omiin suuntiinsa. Yksi heistä pyrkii suorastaan epätoivoisesti pitämään kiinni entisestä siteestä, vaikka jonkinlainen erkaantuminen tuntuu väistämättömältä.
Yksi ulottuvuus kertomuksessa on myös se, millä tavoin lapsuudenperhe vaikuttaa yksilöön ja siihen, miten hän toimii aikuissuhteissaan. Harrietin ja Wynin perheet ovat hyvin erilaisia, ja ensin mainitun tunnekylmyys on tehnyt osansa siinä, minkälaiseksi Harriet on kasvanut itsenäistyessään ja aikuistuessaan. Wyn ihailee suuresti isäänsä ja kantaa huolta äidistään, mutta siinä ei suinkaan ole koko totuus.
Vaikka kertomusta olisi mielestäni voinut hitusen tiivistää, onnistuu se lopulta käsittelemään kiinnostavasti varsin isoja teemoja rakkauden tarpeesta sitoutumisen pelkoon ja menettämiseen. Ehkä romanttista rakkautta enemmän minua puhutteli lopulta ajatus siitä, miten pitäytyminen menneisyyden "onnellisessa paikassa" voi olla oikeastaan jopa vahingollista ainakin, ellei onnea voi löytää nykyhetkestä antamalla tilaa jollekin uudelle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.