Siirry pääsisältöön

Katri Alatalo: Kesäkuu

– Taiteen eteen pitää tehdä uhrauksia! Mä haluan irrottaa itseni, vielä hetkeksi, olla offline. Sekin tekee tämän yön pidemmäksi. Kesäkuun yö, joka jatkuu sata yötä. Some ja liukuhihnavideot lentävät jorpakkoon, eikä kukaan saa meitä kiinni. Mun video kertoo siitä! 

Katri Alatalo: Kesäkuu
Hertta 2024
kansi Karin Niemi
144 sivua

Katri Alatalon nuortenromaani Kesäkuu sijoittuu nimensä mukaisesti kesäkuulle. Tarkemmin määriteltynä se kattaa oikeastaan vain yhden kesäisen vuorokauden.

Kaikki alkaa, kun Juli joutuu vasten tahtoaan kesäleirille kotipaikkakuntansa leirikeskukseen. Paljon kertoo nimi, jonka Juli on leirille antanut: Alcatraz. Kauan Juli ei ehdi leirillä aikaansa viettää, kun hänen mittansa täyttyy. Syntyy pakosuunnitelma, joka on lähes aukoton. Paitsi että mukaan pakoautoon asettuu yllättäen aivan uusi tuttavuus Bao, joka valmistelee videoteosta kesäkuusta.

Lähtö leirikeskuksesta on yhden huumaavan kesäyön lähtölaukaus. Leirin jätettyään Juli ja Bao ajautuvat seikkailuun, joka vie heidät paikasta toiseen. Samalla he vaihtavat ajatuksia ja tutustuvat ehkä itselleenkin yllätyksenä toisiinsa.

Kesäkuu on sellainen romaani, jonka olisin halunnut lukea silloin, kun olin Julin ikäinen. Se on samalla romaani, jonka lukemisesta nautin oikein paljon myös tässä vaiheessa elämää, vaikka 15-vuotias minä on jäänyt kauas taakse ja saanut kultaisen muistokehän ympärilleen.

Julin ja Baon tarina tavoittaa jollain hyvin sydämeenkäyvällä tavalla mieleen sen tunteen, millaista on olla nuori ja hiukan hukassa itsensä kanssa, eksyksissä suhteessa muihin. Ennen kaikkea se palauttaa mieleen sen tunteen, millaista on elää kuin huomista ei olisikaan, kuin olisi vain kesäyö ja jokin ihmeellinen vapaus.

Romaanissa vuorottelevat mainiosti vakavuus ja kepeys. Juli ja Bao kulkevat ajoittain syvissä vesissä, ajoittain kerrontaa keventää huumori, ja kokonaisuus on sekä toimiva että vetävä. Kieli on erittäin sujuvaa ja nopealukuista romaania voi suositella monenlaisille lukijoille. Luulenpa, että tämä voisi vedota sellaiseenkin nuoreen, joka ei tunne lukemista aivan omaksi ajanvietteekseen.

Muualla: Siniset helmet.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru.

Kommentit

  1. Tämäpä kuulostaa erinomaiselta! Voisi hyvinkin olla jonkun kesäisen yön lukeminen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o