Siirry pääsisältöön

Minna Mikkanen: Stalkkeri (Dekkariviikko)

Hän muisti, kuinka oli tullut saareen, päästänyt Pullan vapaaksi, vienyt ruokakassin sisälle ja palannut veneelle hakemaan lisää tavaroita. Veneen luona hän oli kuullut Pullan tulevan. Seuraavaksi käsivarsi oli kiertynyt hänen ympärilleen ja hänen suunsa oli tukittu. Sen jälkeen ei ollut mitään. Vain tyhjää.

Minna Mikkanen: Stalkkeri
Lind & Co 2024
kansi Markus Paajala
äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
kesto 6 t 38 min

Saijan perintömökki on mansardikattoinen ja siinä on lasiveranta. Sähkötön mökki sijaitsee Kallavedellä saaressa, jossa ei ole muita mökkejä ja joka on vain Saijan omistuksessa. Mökillä saa siis todellakin olla omassa rauhassa.

Vai saako sittenkään? Keväinen mökkimatka saa yllättävän käänteen, kun Saijan kimppuun hyökätään ennen kuin hän ehtii saada edes kaikkia tavaroitaan veneestä sisälle mökkiin. Idylli rikkoutuu väkivaltaiseen hyökkäykseen, ja Saijan katoaminen saa monet Saijan tuntevat hätkähtämään. Huolta ei millään tavoin hälvennä se, että Saijan rakas Pulla-koira löytyy saaresta surmattuna.

Keskeinen kysymys kuuluu: mitä Saijalle oikein on tapahtunut? Kysymystä ryhtyy selvittämään vanhempi rikoskonstaapeli Raisa Jalava yhdessä nuoren harjoittelijansa Eelis Peltomaan kanssa.

Stalkkeri on hyvin etenevä dekkari, joka onnistuu kieputtamaan lukijan epäilyksiä moneen suuntaan. Onnistuin tosin arvaamaan pahantekijän jo ennen kuin se lukijalle paljastettiin mutta aivan koko kuviota en hahmottanut. Pähkäiltävää siis riitti mukavasti.

Dekkarin dialogi on jouhevaa. Loppu tuntui ehkä hitusen pitkitetyltä mutta varsinkin alkupuolella imu oli pitävä, kun tapahtumat lähtivät liikkeelle ja takaumilla avattiin Saijan historiaa. Tosin Eeliksen kommentti uhrin elämäntavoista olisi saanut todellisessa elämässä savun nousemaan korvista, mutta onneksi hänellä on aikaa oppia.

Nyt on jännityskirjallisuuden aika, jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan.
Dekkariviikkoa kirjablogeissa luotsaa Kirsin kirjanurkka.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja.

Kommentit

  1. Kiitos vinkistä! En ollut tällaista huomannutkaan ja tapahtuu sentään Kallavedellä, joten onhan tämän luettava.

    VastaaPoista
  2. Ohhoh! Dekkari kotikulmilta! Olin jo heti lisäämässä tätä luku/kuuntelulistalle, mutta eläimen surmaaminen tökkii. En kestä sellaista kirjoissa tai leffoissa ollenkaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o