Siirry pääsisältöön

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta

Ääneen sanottuna ajatus kuulosti Ulrikasta entistä vieraammalta. Hänkö joutuisi valvomaan, miten vaivaiset kyyröttäisivät syömässä. Hänkö paimentaisi kirkkoon koko sekalaisen lauman, kokoon kuivuneet vanhukset ja itsekseen hupattavat hourut. Harmaat koiperhoset. Vähitellen myös hän itse kuluisi raudanharmaaksi, kampaisi hiuksensa tiukasti taaksepäin ja puristaisi huulensa kireäksi kukkaron suuksi. Hän vyöttäisi mustan pukunsa mustalla nahkavyöllä, jolla kilkkaisi avainnippu kuin vanginvartijalla. Puvun pitsikaulus ulottuisi korviin saakka, raapisi ihoa, kätkisi alleen surullisen, kuihtuneen kaulaheltan.

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta
Siltala 2024
kansi Laura Noponen
354 sivua

Ulrikan elämä mullistuu kertaheitolla. Pyrkimykset saavuttaa arvostusta pikkukaupungissa pyyhkiytyvät olemattomiin, kun Ulrikasta tulee yllättäen leski. Kutsun rouvasyhdistyksen jäseneksi saa heittää menemään, kun menehtynyt puoliso jättää jälkeensä vain velkaa.

1800-luvun lopun maailma piirtyy esiin vakuuttavasti, kun Ulrika joutuu tekemään ratkaisuja tulevaisuudestaan tilanteessa, jossa yhteiskunnallinen turvaverkko on kovin olematon. Yhteiskunnan alimmilta portailta löytyvät hoitolaiset, joita Ulrika päätyy kaitsemaan Hämeeseen. Hänestä tulee vaivaiskodin johtajatar, ja huonolle hoidolle jääneestä talosta hän löytää ukonrahjuksia ja eukkoja, joiden yläpuolelle hän itsensä visusti asettaa.

Seuraa vuosi, jonka aikana Ulrika oppii paljon uutta niin vaivaiskodin johtamisesta, hoitolaisista kuin itsestään. Läsnä on myös hänen oma henkilöhistoriansa, joka asettaa Ulrikan ajatusmaailmalle ja toimille kiinnostavan kehyksen.

Ulrika kuunteli tiskaajien puheenpartta. Ollaan illallaki viälä pesemäs, Lyyti moitti. En mä ny mitään kilpatyätä rupee tekee, Viinu vastasi. Samalla tavalla hitaasti paarustaen oli äitikin varmasti puhunut Hämeestä muuttaessaan, Ulrika mietti. Hän saattoi kuvitella, miten kummalliselta Äpärä-Pietan puheen oli täytynyt Saimaan rantojen räkänokista kuulostaa ja miten äiti oli taistellut oppiakseen heidän murteensa, pyöreän ja nopeasti kulkevan, etteivät toiset enää huutelisi. Siitäkin äiti oli lukkarinrouvaksi päästyään koulinut itsensä eroon.

Ulrika on hahmo, jonka katseen kautta ympäröivää maailmaa tarkastellaan. Pieniä välähdyksiä tosin saadaan myös nuoren miehen ajatuksista, kun kerronnan lomasta löytyy Ulrikan Väinö-pojan lyhyehköjä päiväkirjamerkintöjä. Alkuun saatoin hieman pohtia niiden tarpeellisuutta mutta lopulta ne kuitenkin toivat kiinnostavaa näkökulmaa maailmasta, josta Ulrika vaivaiskotia johtaessaan vähitellen erkaantuu.

Valkenee kaukainen ranta on historiantutkija Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani. Kerronnasta välittyy vahva asiantuntemus, niin varmalla otteella kirjailija lukijansa 1800-luvun lopulle johdattaa. Vaivaiskotien historian tutkimuksesta karttunut tieto on siirtynyt taidolla kaunokirjallisten kansien väliin: kieli on kaunista ja tyyli onnistunutta.

Paitsi että Annolan romaani on hieno kuvaus elämästä 1800-luvulla on se myös hyvin kiinnostava matka ihmisyyteen. Ulrikasta muotoutuu kokonainen hahmo epävarmuuksineen ja haaveineen, ja hänen asemansa epävarmuus muistuttaa vaikuttavasti siitä, miten vähän ihmisillä on saattanut olla vaihtoehtoja – hoitolaisista puhumattakaan. Tarina kasvaa edetessään ja pitää mainiosti otteessaan loppuun saakka. Se saa toivomaan, että kirjailija tarttuisi jatkossakin historiallisiin aiheisiin.

Vaivaistalolla käydessään Laurittula oli kurkistanut naisten tupaankin, jossa hoitolaiset istuivat rukkeineen ja hahtuvavakkoineen. Lyytin lapset makasivat kehdoissa kakluunin edessä. Pitäjän uusimmat elätit, mies totesi lapset huomattuaan, aivan kuten Ulrika oli uumoillutkin. Ulrika katsoi tyttöjen pieniä kasvoja ja yritti nähdä saman kuin Laurittula. Lapset katsoivat takaisin tummansinisillä silmillään, eikä Ulrikan mieleen tullut vaivaishoito vaan talvisen illan taivas.

Muualla: Kirjasähkökäyrä ja Kulttuuri kukoistaa

Helmet 2024 -lukuhaaste: 33. Kirjassa muutetaan maalle.

Kommentit

  1. Hieno kirja, joka teki näkyväksi vaiettua historiaa, vaivaistataloja ja vammaisten kohtelua.

    VastaaPoista
  2. Kirja kuulostaa sellaiselta, josta minäkin pitäisin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o