Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä.
Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.
Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he ystävystyvät lopulta. Nicolasin isä alkaa opettaa Davidea lukemaan. Opetus tapahtuu salassa, sillä Daviden fasisti-isä ei arvosta koulutusta eikä ole nähnyt tarpeelliseksi rampaa poikaansa ohjata koulutielle.
Teresa on ollut valmis puolustamaan Davidea silloin, kun muut ovat pilkanneet poikaa, joka ei kykene liikkumaan samoin kuin muut. Hänestä, Nicolasista ja Davidesta tulee tiivis kolmikko, joka viettää aikaansa yhdessä. Davidelle ystävät ovat kuin peilejä, joita hän käyttää oppiakseen olemaan tavoilla, jotka eivät ole hänelle luontaisia.
Kun nuoret kasvavat kohti aikuisuutta, vievät heidän tiensä vähitellen eri suuntiin. Davide karistaa kotikylänsä tomut jaloistaan ja jättää kaiken taakseen. Hän löytää mahdollisuuden ansaita rahaa näyttelijänä.
Vasta myöhemmässä vaiheessa tajusin, että vähittäinen katoamiseni henkilönä oli perustavanlaatuinen edellytys näyttelemiselle. Se, etten ollut mitään, salli minun näytellä kaiken.
Kiinnostavaa romaanissa onkin muun muassa se, miten ihmisen elämä ja hänelle tavallinen arki muuttuu taiteeksi. Kiinnostavaa on myös se, miten Davide minäkertojana tarkastelee itseään ja elämäänsä: ikään kuin hän katselisi jollain tapaa sivusta kaikkea. Kerronta on varsin lakonista ja ajoittain olisinkin kaivannut tarkastelun syventämistä, sillä jossain määrin henkilöt ja tapahtumat jäivät etäälle.
Ystävyyden oppimäärä oli lukupiirimme kirjavalinta, ja se sopikin erinomaisesti keskustelun aiheeksi. Teoksesta löytyy useita tasoja historiallisesta kontekstista elämänkulkuun, ystävyydestä eläinten kohtelemiseen, tiedonjanosta luontosuhteeseen. Kaikessa toteavuudessaan romaani on sujuvasti etenevä ja miellyttävää luettavaa.
Helmet 2024 -lukuhaaste: 29. Kirjassa valehdellaan.
Kirjassa vaikuttaa olevan vahvoja teemoja: sota ja ystävyys ja eläinten kohtelu. Kiitos kirjavinkistä.
VastaaPoistaEn ollut tästä vielä kuullut, ja ajattelin että onko liian vaikeaa rakenteeltaan, mutta onneksi tuossa lopussa sanoit, että on kuitenkin sujuvaa luettavaa 😊 Kiinnostaa! Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOnpa kiinnostava kirja! Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOlen lukenut joitakin toiseen maailmansotaan Italiassa sijoittuvia kirjoja, ja minusta kaikissa on tietty, erityinen tunnelma. Kun mainitsit lakonisuuden, niin tiesin heti, mitä todennäköisesti tarkoitat. Mietin, onko se osa italialaista selviytymiskertomusta, tapaa jolla vaikeita maailmansodan aiheita käsitellään. En tiedä, onko tässä mitään perää, otantani ei ole niin suuri, mutta pitää kyllä ottaa tämä lukuun jossakin vaiheessa.
Hei, sopiiko tämä kirja 15-vuotiaalle pojalle? Hän lukenut jonkin verran 2. maailmansotaa käsitteleviä kirjoja.
VastaaPoista