Siirry pääsisältöön

Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas

Valkoinen maailma katoaa asteittain. Kevät tuoksuu ilmassa. Lumet tömistelevät alas puista, lintujen kuoroon tulee uusia ääniä ja tunturien laikukkailta rinteiltä lähdetään etsimään pakkasenpuremia rakkapuolukoita (talven jälkeen puolukanvarvuista löytyvät makeat marjat). Luonto on odotustilassa. Yli puoli vuotta kestänyt valkoinen aika on takanapäin, mutta vehreys pysyttelee yhä maanpinnan alla. Pohjoisessa kevät ei ole kukkien aikaa, se on liukuma lumenvalkoisesta harmaanruskean kautta raikkaaseen vihreään.

Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas
Sininen Jättiläinen 2023
143 sivua

Jenny Siivola on kirjoittanut ja Tytti Muurinen kuvittanut teoksen Pohjoisten tunturien atlas, joka on viehättävä kokoelma tarinoita suomalaisista tuntureista. Tarinoita elävöittävät kauniit alkoholimustemaalaukset, joilla ilmennetään kirjan tuntureiden silhuetteja.

 Kirjaan on valikoitunut 50 tunturia erilaisine tarinoineen. Mukana ovat itseoikeutetusti suomalaisille niin tutut Halti, Saana, Levi ja Ruka, mutta onpa mukana myös vieraampia tuntureita, kuten Ridnitšohkka ja Termisvaara, joista en ainakaan muista aiemmin kuulleeni. Erityisesti ilahduin itselleni tutuimmista tuntureista: esimerkiksi Pyhätunturi ja siihen liittyvä tarina Huttu-Ukosta kiehtoi ja avasi vihdoin sitä, miksi Pyhätunturilla törmää tämän tästä Huttu-nimeen.

Huttulan tilan rakennustyömaalle ilmestyi 1800-luvun lopulla yli kaksimetrinen kaveri, joka ei tuntunut tarvitsevan lainkaan taukoa työnteosta. Ja ihmekös tuo, sillä hän on jatuleista periytynyt ja suurnoita Paul Vallelta voimansa saanut Saariselän kasvatti, jonka synnyinajankohdasta esille tietoa ja kuolinpäivää ei taida tullakaan. 

Mukavan erilaiset tarinat on ryhmitelty kahdeksan vuodenajan – pakkastalven, hankikannon, jäidenlähdön, yöttömän yön, marjametsän, ruskan, ensilumen ja kaamoksen – mukaan. Ihastuttava kokonaisuus tarjoaakin monenlaista tutkittavaa ja katseltavaa sekä mahdollisuuksia oppia uutta. Pohjoisten tunturien atlaksen äärelle palaa mielellään uudelleen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii