Siirry pääsisältöön

Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas

Valkoinen maailma katoaa asteittain. Kevät tuoksuu ilmassa. Lumet tömistelevät alas puista, lintujen kuoroon tulee uusia ääniä ja tunturien laikukkailta rinteiltä lähdetään etsimään pakkasenpuremia rakkapuolukoita (talven jälkeen puolukanvarvuista löytyvät makeat marjat). Luonto on odotustilassa. Yli puoli vuotta kestänyt valkoinen aika on takanapäin, mutta vehreys pysyttelee yhä maanpinnan alla. Pohjoisessa kevät ei ole kukkien aikaa, se on liukuma lumenvalkoisesta harmaanruskean kautta raikkaaseen vihreään.

Tytti Muurinen & Jenny Siivola: Pohjoisten tunturien atlas
Sininen Jättiläinen 2023
143 sivua

Jenny Siivola on kirjoittanut ja Tytti Muurinen kuvittanut teoksen Pohjoisten tunturien atlas, joka on viehättävä kokoelma tarinoita suomalaisista tuntureista. Tarinoita elävöittävät kauniit alkoholimustemaalaukset, joilla ilmennetään kirjan tuntureiden silhuetteja.

 Kirjaan on valikoitunut 50 tunturia erilaisine tarinoineen. Mukana ovat itseoikeutetusti suomalaisille niin tutut Halti, Saana, Levi ja Ruka, mutta onpa mukana myös vieraampia tuntureita, kuten Ridnitšohkka ja Termisvaara, joista en ainakaan muista aiemmin kuulleeni. Erityisesti ilahduin itselleni tutuimmista tuntureista: esimerkiksi Pyhätunturi ja siihen liittyvä tarina Huttu-Ukosta kiehtoi ja avasi vihdoin sitä, miksi Pyhätunturilla törmää tämän tästä Huttu-nimeen.

Huttulan tilan rakennustyömaalle ilmestyi 1800-luvun lopulla yli kaksimetrinen kaveri, joka ei tuntunut tarvitsevan lainkaan taukoa työnteosta. Ja ihmekös tuo, sillä hän on jatuleista periytynyt ja suurnoita Paul Vallelta voimansa saanut Saariselän kasvatti, jonka synnyinajankohdasta esille tietoa ja kuolinpäivää ei taida tullakaan. 

Mukavan erilaiset tarinat on ryhmitelty kahdeksan vuodenajan – pakkastalven, hankikannon, jäidenlähdön, yöttömän yön, marjametsän, ruskan, ensilumen ja kaamoksen – mukaan. Ihastuttava kokonaisuus tarjoaakin monenlaista tutkittavaa ja katseltavaa sekä mahdollisuuksia oppia uutta. Pohjoisten tunturien atlaksen äärelle palaa mielellään uudelleen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...