Siirry pääsisältöön

Elina Annola: Luopuneet

Niin lastenkamarin seinät kohoavat. Niistä rakentuu aurinkokirkko, muuri suojaksi Vienon ympärille, jotta hän voisi nähdä, ihastella, miten valo on kaunis, miten se kulkee ja väikkyy, häilyy, nuolee lattioille kullankeltaisia läikkiä. Ja kirkon sydämeen aukeaa musta huone, mustan huoneen ilma on mustaa samettia, pehmeää ja hyvää. Huone ottaa Vienon vastaan ja peittelee uneen, jota kukaan ei näe. Se on vain Vienolle tarkoitettu.

Elina Annola: Luopuneet
Teos 2024
kansi Sanna-Reeta Meilahti
331 sivua

Minua viehättää se, miten esineet ja asiat voivat kantaa historiaa mukanaan. Ajatus siitä, miten erilaisissa esineissä voi olla jälkiä eri ihmisistä ja eri ajoista, on kiehtova. Elina Annolan Luopuneet-romaania lukiessani tulin usein ajatelleeksi ajan kulkua ja ihmisten jättämiä tiivistymiä paikkoihin, ja muistoja, tietenkin.

Romaani kulkee kahdessa ajassa. 1950-luvulla elää Vieno perheineen talossa, joka on täynnä muistoja lapsuudesta ja ajasta, kun Vieno muutti kaupunkiin Pohjanmaalta ja etsi paikkaansa uudessa ympäristössä. 2010-luvulla pientä perhettä perustaa Anniina, joka etsii uutta kotia puolisonsa ja tämän lapsen kanssa. 

Sillä monta kertaa, kun komeron seinustat jo notkuvat liinavaatteita ja kangaspakkoja, Vieno istuu pimeässä nurkassa kuin talon sylissä. Ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin, kun ylimmille hyllyille kätketään salaisuus, hän istuu komeron lattialla ja hengittää. On yhtä talon kanssa.

Romaaniin kehkeytyy kertomus, jossa on monenlaisia elementtejä mutta joka pysyy hienosti koossa. Jännitettä rakennetaan pienin vihjein ja siten, että molempien naisten – Anniinan ja Vienon – kohtalot kiinnostavat. Ajalliset erot tulevat esille monin tavoin, myös kielen keinoin, ja kumpikin aika tuntuu kietovan sisäänsä.

Olen aiemminkin ihaillut sitä, miten kauniisti Elina Annola kirjoittaa. Niin tälläkin kertaa. Jotenkin viehättävän surumielisesti kirjailija sanoittaa kahden eri ajassa elävän henkilön unelmia ja myös unelmista luopumista. Luopuneet on ihastuttava romaani, jossa suru ja toivo asettuvat luontevasti rinnakkain.

Kevätauringon säteet lasiruudussa, holvikaaressa pienessä kirjastohuoneessa, jossa ennen oli ollut komero.

Muualla: Tähän on tultu.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin.

Kommentit

  1. Olen tykännyt aiemmistakin Annolan kirjoista ja tämä kuulostaa erityisen lupaavalta!
    Merkkasin juuri talteen uutuus äänikirjoja ja olivat niin kevyitä että oikein Ihmettelin onko tarjonta nyt pelkkää feelgoodia. Pitääkin käydä laittamassa tähän sydän saman tien!

    VastaaPoista
  2. Tämä kiinnostaa, kovastikin, ja kirjoituksesi kasvatti kiinnostusta. Olen itse elänyt maalla talossa, jossa sukupolvien ketju ja tarinat elävät erilaisissa esineissä. Ei siitä ole kovin kauankaan, kun hoksasin, että näin ei tosiaan ole kaikilla.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...