Siirry pääsisältöön

Mart Sander: Ilolinnut – Rouva Kukkin tytöt

Rouva Kukk astui huoneeseen, joka ilmeisesti oli kuulunut talon isäntäväelle. Siellä oli suuri parisänky, rouvan kampauspöytä ja runsaasti muita komeita huonekaluja. Hän käveli ympäriinsä, kokeili kankaita ja muita pintoja ja hengitti sisäänsä huoneen tunnelmaa. Mitä ikinä täällä oli tapahtunutkaan, mitä tahansa muistoja entisistä asukkaista tänne oli jäänyt, sen kaiken piti nyt väistyä. Rouva Kukk ei ollut halukas jakamaan huonettaan tai taloaan aaveiden kanssa.

Mart Sander: Ilolinnut – Rouva Kukkin tytöt
WSOY 2022
alkuteos Litsid - Naiste Sõda 2015
suomentanut Kaisu Lahikainen
kansi Sanna-Reeta Meilahti
395 sivua

Mart Sanderin historiallinen romaani Ilolinnut valikoitui luettavaksi lukupiiriimme. Ilman sitä tuskin olisin tullut romaaniin tarttuneeksi – en ollut jostain syystä noteerannut teosta lainkaan, vaikka kuvittelenkin usein olevani aika hyvin kartalla suomeksi julkaistusta kaunokirjallisuudesta.

Ilolinnut avaa Rouva Kukkin tytöt -sarjan, jonka muutkin osat Petosten talo ja Naisten sota ilmestyivät suomeksi viime vuonna. Trilogia sijoittuu 1930- ja 1940-lukujen taitteeseen Tallinnaan, missä rouva Kukk pyörittää pientä bordellia. ”Herrainklubi” osoittautuu keskeiseksi paikaksi, kun poliittinen ilmapiiri kiristyy ja juonittelu lisääntyy.

Viron historia on eittämättä kiinnostavaa varsinkin tässä maailmanajassa, kun suuren itänaapurin mielenmaisema on jälleen kerran ollut esillä laajasti. Se tosin tekee romaanin lukemisesta myös hitusen ahdistavaa, sillä teoksen äärellä ei voi olla löytämättä yhtymäkohtia nykyaikaan. Toisaalta ei myöskään voi olla miettimättä, miten vähän historiasta opitaan. Siinä mielessä Ilolinnut on tärkeää luettavaa: fiktiivisellä kertomuksella on yhtymäkohtansa todellisuuteen ja on hyvä, että menneisyydestä muistutetaan.

Valitettavasti kokonaisuus jää kuitenkin epätasaiseksi. Paikoin tuntuu, että historiallisen romaanin sijaan lukee historiallista raporttia. Henkilöt jäävät etäisiksi ja bordelli ympäristönä paperinmakuiseksi. Toki etunsa siinäkin: ahdistavuus ei pääse nousemaan kovin suureksi, kun tapahtumia katselee kauempaa.


Kommentit

  1. Tämä sarja on kiinnostanut juuri historian vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Minullakin tämä on siinä kuuluisassa vahva ehkä -pinossa. Kiinnostaa sekä Viron historia että bordellielämä, ehkä hyvä että jälkimmäisen sijasta keskitytään ensimmäiseen 😁 Kiva tietää että kirja kasvaa trilogiaksi.

    VastaaPoista
  3. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa ovat odotelleet jo tovin yöpöydällä. Harmi, jos ei ole ihan onnistunut romaani, mutta pitää kyllä silti itsekin kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukupiirissämme moni intoutui ottamaan koko trilogian kerralla lukuun, minuun tämä ei vain niin paljon vedonnut. Kannattaa siis kokeilla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok