Siirry pääsisältöön

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Maatessaan aamuisin autuaana sängyssä hän antoi yksityiskohtien vyöryä ylitseen: kuvia aamiaiskattauksista Patagoniassa, tyttö levittämässä meikkivoidetta kovaksi keitetyllä kananmmunalla, shiba inu -rotuinen koira Japanissa hypähtelemässä tervehtimään omistajaansa, aavemaisen kalpeita naisia, jotka postasivat kuvia mustelmistaan – maailma pusertui yhä lähemmäksi ja ihmisten välisten yhteyksien verkko hohti niin tiheänä, että se näytti silkkikankaalta, mutta päivä ei vieläkään valjennut hänelle. Mitä tämän kaiken näkeminen oikein merkitsi?

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä
Tammi 2022
alkuteos No One is Talking About This
suomentanut Einari Aaltonen
kansi Markko Taina
226 sivua

Patricia Lockwoodin Kukaan ei puhu tästä on aluksi hämmentävä. Välähdyksenomaiset hetket limittyvät ja lomittuvat, kun romaanin päähenkilö elää portaalissa ja toteuttaa sen tarjoamia mahdollisuuksia. Portaalin ansiosta hänestä on tullut esiintyjä, joka matkustaa ympäri maailmaa ja jonka kommenteilla on yhtäkkiä paljon merkitystä.

Samaan aikaan elämä portaalissa on ailahtelevaa, tempoilevaa, arvaamatonta ja armotonta. Siellä täytyy olla sanavalmis mutta tarkka sanoistaan, täytyy tietää mihin kannattaa ottaa kantaa ja miten. Ihmiset hakevat sieltä hetkellistä tyydytystä ja täyttymystä, ja poissaolo tuntuu vaikealta. 

Sitten jokin muuttuu: todellinen elämä kutsuu lähes väkivaltaisesti kääntämään katseen suuntaansa. Päähenkilön on lähdettävä Ohioon, koska häntä tarvitaan siellä enemmän kuin missään muualla.

Kirjan toinen osa vie maailmaan, jossa on ihmisiä ja keskusteluja muutoinkin kuin ruutujen välityksellä. Siellä on myös ratkottavana suuria kysymyksiä ja kohdattavana elämää suurempia asioita. Portaalin poukkoilevuus vaihtuu tiiviiseen läsnäoloon, ja leikki muuttuu vakavasti otettavaksi olemiseksi. Muutos näkyy paitsi tunnelmassa, myös kerronnassa, ja siirtymä on suuri mutta samalla hallittu ja mukaansa vievä.

Kukaan ei puhu tästä on aluksi ärsyttävä mutta kummallisesti otteessaan pitävä kaikessa tarkkuudessaan ja humoristisuudessaan. Autofiktiivinen toinen osa pitää jo hyvin tehokkaasti otteessaan ja vie tunneskaalan toiseen päähän melankolisuudessaan. Kertomus on viiltävä ajankuva, joka muistuttaa siitä, mitä me olemme ja miten me olemme: jatkuvasti tässä ja samalla toisaalla, huomiomme kiinnittyneenä hetken tuohon ja seuraavassa hetkessä johonkin muuhun. 

"Hieno, ristiriitainen vuoristorata", määrittelee Mitä luimme kerran. "Ei tämä mikään tuikitavallinen romaani ole", toteaa Kirjavinkkien Mikko.

Helmet 2022: 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

Kommentit

  1. Tästä kirjasta kyllä tunnisti somen poukkoilevuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunnistaminen on myös vähän ahdistavaa. Toisaalta hyvää herättelyäkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii