Siirry pääsisältöön

Aurora Airaskorpi: Vapauden tavoittelijat

Kun tavoittelemme valtaa omaan aikaamme, emme välttämättä tavoittele tasajakoa, jossa työtä ja vapaa-aikaa on yhtä paljon. Osa yrittäjistä tavoittelee vähemmän työaikaa, vain muutamaa tuntia päivässä, ja osalle taas sopii vallan hyvin se, että töitä tekee myös viikonloppuina ja lomilla – kunhan saa tehdä sitä, mitä haluaa. Joillekin riittää se, että työpäiviin mahtuu aikaa perheen kanssa.

Aurora Airaskorpi: Vapauden tavoittelijat –
Miksi haluamme irti palkkatyöstä?
S&S 2022
kansi Hilla Semeri
303 sivua

Aurora Airaskorpi irtisanoutui keväällä 2021 – siis hyppäsi sivuun oravanpyörästä – ja ryhtyi itsensätyöllistäjäksi. Omista kokemuksistaan ja tutkimusretkestään työelämään hän kirjoittaa tietokirjassaan Vapauden tavoittelijat.

Kirjan nimeen liittyy alaotsikko: Miksi haluamme irti palkkatyöstä? Minä en suoraan sanottuna halua irti palkkatyöstä (ainakaan juuri nyt), koska pidän työstäni ja vakituisen työpaikan tuomasta turvasta. Alati murehtimiseen taipuvaisena ja tietyllä tapaa turvallisuushakuisena olen kokenut yrittäjyyden itselleni vieraaksi, vaikka ympärilläni on yrittäjiä siellä sun täällä. Esimerkiksi sekä vanhempani että molemmat sisarukseni ovat yrittäjiä.

Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – Airaskorven kirjalla on myös kaltaiselleni annettavaa. Airaskorpi puhuu kirjassaan mahdollisuuksista työllistyä toisin kuin olemalla vuosikymmeniä jonkun työllistävän tahon palkkalistoilla. Erityisen antoisaa kirjassa on se, miten Airaskorpi kyseenalaistaa ne käytänteet ja ihanteet, joihin olemme sosiaalistuneet. Tai ainakin minä olen sosiaalistunut, olenhan pitänyt tavoiteltavana vakituista työpaikkaa vakaine toimeentuloineen.

Samanlaisia ihanteita yhteiskunnallinen puhekin usein vaalii, ja monessa tilanteessa vakituinen palkkatyö katsotaan eduksi. Airaskorpi kuitenkin esittää, että toisinkin voisi olla. Sen sijaan, että tavoittelemme tehokkuutta, voisimmekin puntaroida aiempaa tarkemmin, mihin aikamme käytämme ja miten työmme teemme.

On pakko myöntää, että jonkinlainen oravanpyörästä irtautumisen ajatus kutkuttaa. Vapauden tavoittelijat tarjoaa kutkutukseen ensiapua ja avaa kiinnostavasti sitä, miten monin tavoin ihminen voi elantonsa hankkia. Teoksella on annettavaa myös päättäjille, sillä siinä tuodaan esille konkreettisesti muun muassa byrokratian haasteita, jotka tekevät itsensätyöllistämisestä ajoittain tarpeettoman hankalaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok