Siirry pääsisältöön

Saara Turunen & Petra Maisonen (toim.): Suurteoksia

[Virginia Woolfin] Majakassa sen sijaan kohtasin henkilöitä, jotka hengittivät kuin elävät olennot mitä sukupuolta ikinä sattuivat olemaankin. Romaanin kerronta päästi luokseen, intiimiin sisäisyyteen, ihmismielen fragmentaariseen ja siloittelemattomaan maailmaan aivan toisella tavalla kuin mikään aiemmin lukemani. (Riikka Pelo)
Saara Turunen & Petra Maisonen (toim.): Suurteoksia
Tammi 2021
304 sivua

Suurteoksia on antologia, joka nostaa kahdenkymmenen eri kirjoittajan kautta esille erilaisia teoksia. Kirjailijat Nura Farah, Koko Hubara, Katriina Huttunen, Helmi Kekkonen, Malin Kivelä, Anna Kortelainen, Essi Kummu, Sirpa Kähkönen, Merete Mazzarella, Meiju Niskala, Aura Nurmi, Ranya Paasonen, Riikka Pelo, Pirkko Saisio, Milja Sarkola, Helena Sinervo, Astrid Swan, Tiina Katriina Tikkanen, Saara Turunen ja Aino Vähäpesola esittelevät omat merkkiteoksensa perustellen valintojaan ja avaten samalla ajatuksiaan kirjallisuudesta, kirjoittamisesta ja elämästä.

Suurteosten äärellä lukija saa selville, miksi esimerkiksi Tove Janssonin Kesäkirja on tärkeä Meiju Niskalalle ja miksi Milja Sarkola haluaa tuoda esille Lionel Shriverin romaanin Poikani Kevin. Entä mitä sanottavaa Helena Sinervolla on Herta Müllerin teoksesta Ihminen on iso fasaani? Jotkut teksteistä vetoavat enemmän kuin toiset; joidenkin lukeminen on suorastaan nautinnollista, kun taas toiset jäävät kohtuullisen pian unohduksiin. Toki se on luonnollista, kun kirjoittajia on paljon. Joka tapauksessa Suurteokset innostaa lisäämään lukulistalle taas muutaman kiinnostavan teoksen.

Kaikki antologiassa käsiteltävät teokset ovat naisten kirjoittamia, mutta sitä ei tuoda esille osoitellen. Tuodaanpahan vain esille, miksi jokin kirja löytää paikkansa oman elämän tärkeiden kirjojen kirjastosta. Siten Suurteoksia rakentaa yhdenlaisen, kiinnostavan kirjallisuuden kaanonin. Kaanonin miehisyyttä Suurteosten toinen toimittaja Saara Turunen kritisoi jo romaanissaan Sivuhenkilö, ja nyt on tarjolla jotain muuta. Tosin täytyy muistaa, että teoksen tarkoituksena ei ole luoda kattavaa kirjallisuuden katsausta vaan ennemminkin ajatuksena on tuoda esille henkilökohtaisia mieltymyksiä.

Luin Suurteoksia hitaasti: luvun silloin, toisen tällöin. Mielestäni hidas lukemisen tapa sopii kirjalle, sillä jokainen teksti saa siten sopivasti aikaa. Monen luvun äärelle haluaisin palata uudelleen, ja siksi Suurteoksia olisikin sopiva lisä omaan kirjahyllyyn. 

Suurteoksista muualla: Kirjavinkit, Reader, why did I marry him? ja Sallan lukupäiväkirja. Kannattaa lukea myös Silvia Hosseinin ansiokas kritiikki Suomen Kuvalehdestä.

Kommentit

  1. Onpa kiinnostava kirja, en ole tämän kirjan ilmestymistä huomannutkaan. Varmasti juuri sellainen kirja, jota lukee hiljalleen ja jonka haluaa omaan kirjahyllyyn. Uskon, että kirjasta saa useitakin lukuvinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan tämän kyllä omaan hyllyyni hankkia! Nyt oli lainassa kirjastosta, mutta tämän äärelle haluan vielä palata.

      Poista
  2. Minulla on tämä juuri loppusuoralla ja olen aivan rakastunut! Miten hienoja, puhuttelevia esseitä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy