Siirry pääsisältöön

Harri István Mäki: Vampyyrikirja

Warma Wampira oli onnekas vampyyri jopa muiden vampyyrien mielestä. Warma asusti kukkulan huipulla raunioituvassa, hevosenkengän muotoisessa linnassa. Eräänä yönä heti iltapalansa jälkeen Warma Wampira nappasi kirjahyllystä kirjan ja palasi arkkuunsa lukemaan.

Harri István Mäki: Vampyyrikirja
Haamu 2021
103 sivua

Harri István Mäki marssittaa Vampyyrikirjassaan näyttämölle varsinaisen vampyyrikavalkadin. Lukija pääsee tutustumaan toinen toistaan persoonallisempiin vampyyreihin Laiska-Lempo Lugosista Karmela Kuikuihin ja Nadja Nättimielestä Eeli Empatiukseen. Jokaisella olennolla on jokin erityispiirre, joka aiheuttaa huolta tai ainakin pientä kompastelua loputtoman elon poluilla.

Luimme Vampyyrikirjaa yhdessä kahdeksanvuotiaan kanssa. Lapsilukijaa vampyyrijoukon kommellukset hihityttivät ajoittain kovastikin: erityiseksi lempihahmoksi nousi Lazlo Luihuluu, joka asuu Pyöreälässä. Mielenkiintoista lapsen mielestä oli se, että vampyyrit nukkuvat arkuissa ja että he valvovat yöllä ja nukkuvat päivällä.

Vampyyrikirja oli pienelle lukukaverille mieluisa lukukokemus. Kirjan kansien sulkeuduttua hän kysyi, luetaanko tarinat uudelleen. Se on hyvä merkki.

Vampyyrikirja on lämminhenkinen ja mukavan humoristinen kirja, joka sopii iltalukemiseksi mainiosti. Tarinat ovat sopivan mittaisia ja ne toimivat hyvin myös itsenäisinä kertomuksina. Lapsilukijaa ilahdutti sekin, että tarinoissa oli mahdollista törmätä aiemmilta sivuilta tuttuihin hahmoihin – vähän kuin olisi tervehtinyt tuttavaa uudessa ympäristössä. Kirjailijan tekemä musta-valkoinen kuvitus toimii hyvin ja täydentää kivasti tarinoita.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy