Siirry pääsisältöön

Emma Puikkonen: Musta peili

Jos kiipeäisi kaiteen yli ja päästäisi irti, katoaisi Pohjanmerelle. Lentäisi tuulen pyörteissä ja läiskähtäisi mereen jossain, missä vettä on sata tai kaksisataa metriä. Pyörisi ja kieppuisi ja vetäisi keuhkoihinsa vettä. Ei tarvitsisi välittää sulavista jäätiköistä tai katoavista hauraissta perhoslajeista, voisi vain lentää, lopettaa kauhun omalta kohdaltaan. Hetken aikaa ajatus tuntuu Astridista houkuttelevalta.

Emma Puikkonen: Musta peili
WSOY 2021
kansi Martti Ruokonen
287 sivua

Emma Puikkonen on tullut tutuksi ajankohtaisista aiheistaan. Eurooppalaisista unista lähtien olen ihaillut Puikkosen taitavaa tekemistä, ja ilahduinkin suuresti, kun huomasin Mustan peilin ilmestyneen. 

Romaanin keskeisenä tekijänä on öljy, joka yhdistää eri aikakausilla eläviä naisia. Ida Tarbell elää lapsuuttaan 1860-luvulla Rousevillessa, missä mustan kullan löytyminen saa ihmiset liikkeelle. 1970-luvulla Amsterdamissa lapsuuttaan elää Lotte Teer. Kaupungissa on hämmentävän hiljaista, ja Lotte tajuaa pian, miten vahvasti öljy pyörittää maailmaa. Lähitulevaisuudessa, vuonna 2028, Astrid Fuglesang toteuttaa haaveensa ja nousee öljylautalle.

Henkilöistä ensin mainittu, Ida Tarbell, on todellinen. Hän oli maailman ensimmäisiä tutkivia journalisteja ja toi laajassa artikkelisarjassaan esille Rockefellerin öljybisnekseen liittyviä epäkohtia. Näihin tapahtumiin viitataan myös Mustassa peilissä. Romaanissa kerrotaan myös siitä, miten öljy ja siihen kytkeytyvä hurmio voivat aiheuttaa yksilöissä suurta iloa mutta myös suuria pettymyksiä, suoranaisia tragedioita.

Lotte Teer puolestaan elää lapsuuttaan öljykriisin keskellä ja näkee konkreettisesti, miten öljyn puute pysäyttää kaiken. Hänestä tulee Shellin ilmastoviestinnästä vastaava ja lobbari, jonka tehtävänä on luoda öljymyönteistä ilmapiiriä. Lotte matkustaa ympäri maailmaa hienosta hotellista toiseen ja pakenee samalla vaikeaa perhesuhdettaan.

Astrid Fuglesang taas on aatemaailmaltaan hyvin etäällä Lotesta. Astrid ymmärtää, minkälaista tuhoa kohti maailma on menossa ja haluaa tehdä osansa luonnon pelastamiseksi. Hän on lapsesta saakka ihaillut öljylauttoja mutta ymmärtänyt sittemmin, minkälaista tuhoa ne aiheuttavat.

Tästä kaikesta syntyy kokonaisuus, jonka ympärillä öljy kiemurtelee, läikkyy ja palaa – ja toimii yhtenä tarinan kertojana. Olennaista on se, miten merkittävä osa kaikkien elämää – ja koko maailmaa – musta kulta on. Miten se pyörittääkään maailmaa ja tekee myös tuhoa?

Musta peili on tiukasti ajassa kiinni ja äärimmäisen vaikuttava romaani. Sitä lukiessa ei voi olla miettimättä, minkälaisessa ajassa me elämme ja miten esimerkiksi Elokapinan toimet rinnastuvat romaanin maailmaan. Tarinan henkilöt ovat syvästi inhimillisiä ja jokainen heistä kiinnostaa.

Puikkosen romaanin kerronta on sopivasti jännitteistä ja samalla tunteisiin vetoavaa. Teemoiltaankin Musta peili on sellainen, että toivoisin sen päätyvän mahdollisimman monen lukijan käsiin. Järisyttävä romaani, ehdottomasti yksi tämän syksyn parhaita lukuelämyksiä.

Muualla: Kirjaluotsi, Kulttuuri kukoistaa ja Tuijata.

Kommentit

  1. Vau, tähänhän täytyy tarttua! Kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Minustakin kirja oli tämän syksyn parhaimmistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Et ole tainnut vielä postata tästä? Pitääpä seurailla, milloin postaat.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy