Kuulen askeleita käytävältä. Kolinaa, metallin kalahduksia. Päässä humisee. Huimaa. Ovi aukeaa kirskuen. Nyt alkaa elämäni tärkein näytös. Olen pääosassa ensimmäistä kertaa elämässäni, minä. Nostan leukani pystyyn, otan vakavan ilmeen ja lähden kuulusteluhuonetta kohti laskien askeliani kuin kulkisin teloituspaikalle. Aion kertoa kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten.
Hanna-Riikka Kuisma kuljettaa romaanissaan #Syyllinen lukijansa sosiaalisen median maailmaan ja mielen mustiin syövereihin tehokkaalla ja koukuttavalla tavalla. Tarinan päähenkilö ja minäkertoja on nelikymppinen somevaikuttaja. Heti alussa selviää, että hän on vangittuna taposta epäiltynä. Mitä on tapahtunut? Vastaus kysymykseen alkaa valjeta vähitellen, kun palataan aikaisempiin kuukausiin ja päästään vähitellen syyskuuhun 2020.
Kahdella aikatasolla liikkuva tarina kiinnostaa heti ensi sivuiltaan lähtien. Kertojanääni on painava ja vetoava, rakenne toimiva. Mikä vie somesisältöjä alituiseen miettivän ja terveyttään jatkuvasti tarkkailevan naisen suljettuun selliin? Mitä on tapahtunut, kun kiiltokuvaelämä on siirtynyt miljööseen, jota ei somessa tavallisesti kohdata?
Vaikka alussa kaikki vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, on selvää, että aivan kohdillaan ei kaikki ole – huolimatta siitä, että vankilaelämä odottaa vasta kuukausien päästä. Somesisältöjen miettimiseen sisältyy synkkyttä ja myös jonkinlaista ahdistusta, jota ei kuitenkaan osoitella liiaksi sormella. Vakuuttavasti syntyy kuva naisesta, jolla on pakonomainen tarve miettiä elämäänsä seuraajiensa kautta.
Eikä aikaakaan, kun kulissit alkavat rakoilla. Yhteistyönä saadut langattomat nappikuulokkeet ja juuri paketista esille otetut vaaleanpunaiset merkkikengät, voimalauseet ja harkitut sisällöt vaihtuvat virhearviointeihin, vahinkojulkaisuihin ja ei-toivottuun huomioon. Pohdittujen Instagram-kuvien takaa löytyy monenmoista pyramidihuijauksesta velkakierteeseen. Se, miten taistelu paikasta auringossa voi hetkessä muuttua päätymiseksi roska-astian asemaan, on karmivaa.
Karmivaa on sekin, miten koko elämä voi olla sosiaalisessa mediassa ja miten julmaa meno voi olla. Kertojan taustan vähitellen avatuessa on ymmärrettävissä, mistä pakkomielteinen ja epätoivoinen parrasvaloihin pyrkiminen kumpuaa.
#Syyllinen on todella taitavasti rakennettu romaani, jonka tärkeimmät henkilöt ovat kokonaisia ihmisiä kaikkine puutteineen. Hieman mietin, onko tarinassa vähän liiankin monenlaista tematiikkaa mukana, mutta toisaalta kaikelle ehkä on paikkansa. Romaanin loppu on todella kiehtova ja antaa paljon tulkinnanvaraa. Luulen, että tämä kertomus ei kovin pian kaikkoa mielestä.
Muualla: Donna Mobilen kirjat.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.