Siirry pääsisältöön

Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista

Naukkailimme ouzoa ja kuuntelimme Nirvanaa. He olivat viikko sitten palanneet Kreikan-matkalta. Naapurin mies asetti käden vaimonsa hartioille. Ele oli yksinkertainen ja luonnollinen. Lämmin käsi tuntui varmasti ihanalta paljaalla iholla. Siihen aikaan en olisi voinut kuvitella mieheni tekevän noin muiden läsnä ollessa.

Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista
Siltala 2021
278 sivua
äänikirjan lukija Krista Kosonen
kesto 10 h 9 min

Marko Järvikallaksen novellit ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa, mutta niin vain esikoisnovellikokoelma Mihin täällä voi mennä (2020) on jäänyt lukematta. Nyt tartuin kirjailijan uutukaiseen, ja kyllä kannatti. Sano jotakin kaunista on kiehtova, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä novellikokoelma.

Teoksessa on kymmenen novellia. Yhteistä niille on henkilöhahmojen jonkinlainen sivullisuus. Jokainen heistä kohtaa jotain kummallista ja päätyy johonkin erikoiseen tilanteeseen, jonkinlaiseen vinksahtaneeseen kuplaan, josta ei tunnu olevan ihan helppoa päästä pois.

Kerronta on kokoelmassa kiehtovaa. Näennäisen rauhalliseen menoon yhdistyy jotain yllättävää mutta ei päälle liimatusti vaan hienovaraisesti viritellen. Ja tämä todellakin toimii.

Ihastelen sitä, miten tasapainoinen ja vetävä tämä novellikokoelma on. Kun joskus novellistiikan äärellä tuntuu siltä, että uuteen tekstiin orientoituminen vie aikaa, ei tämän kohdalla ole sitä huolta. Jokainen novelli vie mukanaan alusta lähtien, imu siis toimii. Suosittelisin siis tätä teosta mielelläni myös sellaisille, joille novelli ei ole erityisen tuttu tai edes kovin mieleinen kirjallisuudenlaji. Sano jotakin kaunista saattaa houkuttaa novellien pariin.

Marko Järvikallaksen kokoelmasta muualla: Kirja vieköön!, Pikkaraisen kirjakammiLiisun blogi ja Kirjasähkökäyrä.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 2. Kotimainen novellikokoelma.

Kommentit

  1. No olihan Järvikallas hieno uusi tuttavuus minullekin. Minua viehätti sinun laillasi rauhallisen kerronnan ja ihmisten vinksahtaneisuuskuplan ristiriita!

    VastaaPoista
  2. Tässä kirjassa oli erityinen tunnelma, tumman synkähkö, mutta samalla koskettava. Pidin kovasti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy