Siirry pääsisältöön

Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista

Naukkailimme ouzoa ja kuuntelimme Nirvanaa. He olivat viikko sitten palanneet Kreikan-matkalta. Naapurin mies asetti käden vaimonsa hartioille. Ele oli yksinkertainen ja luonnollinen. Lämmin käsi tuntui varmasti ihanalta paljaalla iholla. Siihen aikaan en olisi voinut kuvitella mieheni tekevän noin muiden läsnä ollessa.

Marko Järvikallas: Sano jotakin kaunista
Siltala 2021
278 sivua
äänikirjan lukija Krista Kosonen
kesto 10 h 9 min

Marko Järvikallaksen novellit ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa, mutta niin vain esikoisnovellikokoelma Mihin täällä voi mennä (2020) on jäänyt lukematta. Nyt tartuin kirjailijan uutukaiseen, ja kyllä kannatti. Sano jotakin kaunista on kiehtova, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä novellikokoelma.

Teoksessa on kymmenen novellia. Yhteistä niille on henkilöhahmojen jonkinlainen sivullisuus. Jokainen heistä kohtaa jotain kummallista ja päätyy johonkin erikoiseen tilanteeseen, jonkinlaiseen vinksahtaneeseen kuplaan, josta ei tunnu olevan ihan helppoa päästä pois.

Kerronta on kokoelmassa kiehtovaa. Näennäisen rauhalliseen menoon yhdistyy jotain yllättävää mutta ei päälle liimatusti vaan hienovaraisesti viritellen. Ja tämä todellakin toimii.

Ihastelen sitä, miten tasapainoinen ja vetävä tämä novellikokoelma on. Kun joskus novellistiikan äärellä tuntuu siltä, että uuteen tekstiin orientoituminen vie aikaa, ei tämän kohdalla ole sitä huolta. Jokainen novelli vie mukanaan alusta lähtien, imu siis toimii. Suosittelisin siis tätä teosta mielelläni myös sellaisille, joille novelli ei ole erityisen tuttu tai edes kovin mieleinen kirjallisuudenlaji. Sano jotakin kaunista saattaa houkuttaa novellien pariin.

Marko Järvikallaksen kokoelmasta muualla: Kirja vieköön!, Pikkaraisen kirjakammiLiisun blogi ja Kirjasähkökäyrä.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 2. Kotimainen novellikokoelma.

Kommentit

  1. No olihan Järvikallas hieno uusi tuttavuus minullekin. Minua viehätti sinun laillasi rauhallisen kerronnan ja ihmisten vinksahtaneisuuskuplan ristiriita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ristiriidassa on jotain hyvin kiehtovaa.

      Poista
  2. Tässä kirjassa oli erityinen tunnelma, tumman synkähkö, mutta samalla koskettava. Pidin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tumman synkähkö on hyvä määrite. Ei kuitenkaan liian tumma tai synkkä – jotenkin Järvikallas onnistuu sopivasti tasapainoilemaan tunnelmassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok