Äänet seinän takana tihenivät paksuksi sakaksi, korvassani leijuvaksi sähköiseksi pölyksi. Kuulin, kuinka lusikka kilisi lautasta vasten, selkä suoristui rutisten, haukotus karkasi nielusta makean ynähdyksen saattelemana, niin vapaasti ja väkivaltaisesti kuin vain silloin, kun ihminen on aivan yksin, uskoo ettei kukaan kuule. Haukotus tarttui seinän läpi minuun, se lähti palleasta, nousi rintakehän kautta kurkkuun ja puhkesi nielusta suun limakalvoille. Minä yritin niellä haukotuksen, ja vedet nousivat silmiini.
Johanna Laitilan Lilium regale (Gummerus 2019) jäi mieleen omaäänisenä ja joukosta voimakkaasti erottuvana romaanina, jonka kirjoittajalta intouduin odottamaan innolla lisää – huolimatta siitä, että olen kuullut esikoiskirjailijan saattavan ahdistua itseensä kohdistuvista toisinkoisen odotuksista.
Johanna Laitilan toisinkoista ei tarvinnut (onneksi) odottaa kauan, sillä nyt on ilmestynyt Synty. Ja odotukset se kyllä lunastaa: jälleen vahvan omaäänistä ja kirkkaasti erottuvaa kerrontaa, joka jää mieleen.
Romaani vie lukijansa 1910-luvun Helsinkiin. Yhteiskunnassa kuohuu, mutta Aleksanteri käpertyy asuntoonsa ja itseensä. Hän asuu Hakaniemessä ja työskentelee kääntäjänä, kun naapurihuoneistoon asettuu salaperäinen venäläismies. Koska Aleksanteri osaa venäjää, pyytää vieraan miehen vuokraisäntä Aleksanteria avuksi ja pitämään seuraa miehelle.
Groteski, määrittelee kirjan esittely, ja sitä Synty tosiaan on. Ei kuitenkaan pelkästään groteski vaan myös lumoava, huomiota herättävällä tavalla kaunis. Johanna Laitila luo kieltä, joka vetoaa aisteihin ja on runsasta. Kieli ei kuitenkaan ajaudu liian koukeroiksi vaan hellii vastaanottajaansa.
Synty on myös hämmentävä. Se on kiehtova kokonaisuus, jossa luonto on osa ihmistä ja ihminen eläimellinen. Fiktioon kietoutuu osa Suomen historiaa kiinnostavalla tavalla, ja kiehtova on myös kysymys sukupuolesta ja sukupuolisuudesta.
Synty on niitä kirjoja, joille yksi lukukerta ei tunnu riittävän: kirjan päätyttyä haluaisi palata sen äärelle uudelleen, hetimiten. Synty on myös niitä kirjoja, joita olisi antoisaa tarkastella vaikkapa lukupiirissä. Ennen kaikkea se on romaani, jossa riittää pohdittavaa kaikessa mehevyydessään.
Kirjasta puhutaan myös ainakin Kirjavinkeissä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.