Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

"Nicky nukkui tunnin sinisenmustat hiukset roikkuen turvonneella poskipäällään ja unessa hänen kasvonsa näyttivät hetken levollisilta. Tanzie lauleskeli hiljaa ja silitti koiraa. Norman nukkui, pieraisi kuuluvasti useita kertoja ja täytti auton hitaasti hajullaan. Kukaan ei valittanut. Pierun haju itse asiassa peitti oksennuksen lemun, joka ei ottanut laantuakseen."

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
Gummerus 2017
Alkuteos The One Plus One 
Suomentanut Heli Naski
482 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
Kesto 15 t 31 min.

Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia kertoo yksinhuoltajaäiti Jess Thomasista, jonka perhekuvio on varsin omintakeinen ja taloudellinen tilanne lähinnä katastrofaalinen. Jess tapaa sattumalta menestyvän it-firman omistajan Edin, joka on joutunut hankaluuksiin ja on vaikka ajanvietettä. Parin yhteensattuman seurauksena Jess ja Ed päätyvät samaan autoon Jessin perheen kanssa. Perheeseen lukeutuvat matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie, Nicky-poikapuoli ja iso Norman-koira.

Auto suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti Skotlantia, missä Tanzien on määrä osallistua koululaisten matematiikkakilpailuun. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu monenmoista, mutta reissu ei missään tapauksessa ole ohitse vielä senkään jälkeen, kun Skotlantiin on päästy. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin päästään tarinan loppuun, mutta mutkia voi kyllä pitää varsin viihdyttävinä.

Parillisia ja parittomia on viihdekirjallisuutta ja sinänsä varsin kepeää luettavaa. Pinnan alle kätkeytyy kuitenkin tärkeää asiaa esimerkiksi koulukiusaamisesta ja ihmisten eriarvoisuudesta esimerkiksi sen suhteen, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta asukkailleen tarjoaa.

Romaani viihdyttää mutta ei jää otteeltaan liian kepeäksi tai höttöiseksi. Itse asiassa tarinassa on koskettavat hetkensä, ja kokonaisuus nousee kyllä tusinakirjallisuuden yläpuolelle. Sujuva ja tunreisiin vetoava tarina tarjoaa mainiota ajanvietettä mutta antaa myös ajattelemisen aihetta.

Tästä viihdekirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Amma, Mai ja Susa.

Keski-kirjastot 2019: 15. Kirjassa on joku eläin.
Helmet 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Norman-koira on niin vahvasti läsnä, että se on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Siihen liittyy myös yksi kirjan koskettavimmista kohtauksista.

Kommentit

  1. Välillä on kiva lukea jokin kirja, josta loppufiilis on hyvä tai onnellinen. Moyesilta sellainen onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan onnistuu. Moyes osaa tarjota kivaa ajanvietettä.

      Poista
  2. Minusta tämä juuri jäi tusinakirjaksi. Ei koskettanut, ja vaikka raskaita aiheita sivuttiin, jäi kirja minusta liian kevyeksi – ja oksennusrikkaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas kosketti – aika iso osa oli kylläkin Normanilla. :) Välillä tosin tuntui, että tarina venyi liiaksi, kun pääosin viihdyin tämän parissa hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok