Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

"Nicky nukkui tunnin sinisenmustat hiukset roikkuen turvonneella poskipäällään ja unessa hänen kasvonsa näyttivät hetken levollisilta. Tanzie lauleskeli hiljaa ja silitti koiraa. Norman nukkui, pieraisi kuuluvasti useita kertoja ja täytti auton hitaasti hajullaan. Kukaan ei valittanut. Pierun haju itse asiassa peitti oksennuksen lemun, joka ei ottanut laantuakseen."

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
Gummerus 2017
Alkuteos The One Plus One 
Suomentanut Heli Naski
482 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
Kesto 15 t 31 min.

Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia kertoo yksinhuoltajaäiti Jess Thomasista, jonka perhekuvio on varsin omintakeinen ja taloudellinen tilanne lähinnä katastrofaalinen. Jess tapaa sattumalta menestyvän it-firman omistajan Edin, joka on joutunut hankaluuksiin ja on vaikka ajanvietettä. Parin yhteensattuman seurauksena Jess ja Ed päätyvät samaan autoon Jessin perheen kanssa. Perheeseen lukeutuvat matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie, Nicky-poikapuoli ja iso Norman-koira.

Auto suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti Skotlantia, missä Tanzien on määrä osallistua koululaisten matematiikkakilpailuun. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu monenmoista, mutta reissu ei missään tapauksessa ole ohitse vielä senkään jälkeen, kun Skotlantiin on päästy. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin päästään tarinan loppuun, mutta mutkia voi kyllä pitää varsin viihdyttävinä.

Parillisia ja parittomia on viihdekirjallisuutta ja sinänsä varsin kepeää luettavaa. Pinnan alle kätkeytyy kuitenkin tärkeää asiaa esimerkiksi koulukiusaamisesta ja ihmisten eriarvoisuudesta esimerkiksi sen suhteen, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta asukkailleen tarjoaa.

Romaani viihdyttää mutta ei jää otteeltaan liian kepeäksi tai höttöiseksi. Itse asiassa tarinassa on koskettavat hetkensä, ja kokonaisuus nousee kyllä tusinakirjallisuuden yläpuolelle. Sujuva ja tunreisiin vetoava tarina tarjoaa mainiota ajanvietettä mutta antaa myös ajattelemisen aihetta.

Tästä viihdekirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Amma, Mai ja Susa.

Keski-kirjastot 2019: 15. Kirjassa on joku eläin.
Helmet 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Norman-koira on niin vahvasti läsnä, että se on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Siihen liittyy myös yksi kirjan koskettavimmista kohtauksista.

Kommentit

  1. Välillä on kiva lukea jokin kirja, josta loppufiilis on hyvä tai onnellinen. Moyesilta sellainen onnistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tosiaan onnistuu. Moyes osaa tarjota kivaa ajanvietettä.

      Poista
  2. Minusta tämä juuri jäi tusinakirjaksi. Ei koskettanut, ja vaikka raskaita aiheita sivuttiin, jäi kirja minusta liian kevyeksi – ja oksennusrikkaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas kosketti – aika iso osa oli kylläkin Normanilla. :) Välillä tosin tuntui, että tarina venyi liiaksi, kun pääosin viihdyin tämän parissa hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on