"Neil Tophamin kuolema voi tietysti olla luonnollinen, mutta ajatus ruumiista, joka makaa kauan sitten kuolleen vainajan vieressä, on jotenkin häiritsevä. Ja ne kirjeet. Nelson on erään aiemman tapauksen yhteydessä joutunut tekemisiin nimettömien kirjeiden kanssa. Tophamin pöytälaatikosta löytyneiden kirjeiden sävyssä on tarpeeksi menneisyyden kaikuja nostattamaan niskakarvat pystyyn."
Ruth Galloway alkaa olla niitä kirjallisia hahmoja, joiden edesottamuksiin on päästävä perehtymään aika ajoin. Käärmeen kirous on Ruth Galloway -mysteerien neljäs osa, suomennettuna on jo viideskin, Korppikuningas, ja ensi syksynä on tulossa Kadonneet ja kuolleet. Gallowayn ystäville siis riittää luettavaa ja odotettavaa.
Käärmeen kirouksessa liikkeellepaneva voima on kuolemantapaus museossa. Suunnitellut juhlallisuudet museossa joudutaan siirtämään sivuun ja tapausta selvittämään kutsutaan komisario Harry Nelson. Arkeologi Ruth Galloway ajautuu toki hänkin mukaan tapauksen tutkintaan.
Kuolemantapauksen tutkinnan myötä selviää, että menehtyneen tausta ei ole aivan puhtoinen, mutta eipä ole museonkaan. Suuri eettinen kysymys on se, kenellä on oikein aboriginaalien luihin, joita vaaditaan palautettaviksi Australiaan. Mystisyyttä tarinaan tuovat uskomukset kirouksista, jotka vainoavat väärin toimivia. Realistitkin ajautuvat pohtimaan yliluonnollisten voimien olemassaoloa, kun vyyhtiin sekoittuu toinenkin yllättävä kuolema.
Kaikki ei pyöri vain museon ympärillä, vaan olennaisena miljöönä esillä on myös museon omistajan, lordi Smithin, pyörittämä ratsutalli. Miksi hevoset sairastuvat niin usein? Mitä Smithin perheessä oikein on meneillään? Kuka uhkaili lordia?
Lopulta palaset loksahtelevat näppärästi kohdilleen mystiikan maustamana. Sekä Harry Nelson että Ruth Galloway ovat tällä kertaa enemmänkin sivusta tapahtumia seuraavia kuin ratkaisevia toimijoita, mutta hyvinhän tämä toimii näinkin. Ruth Galloway -mysteerien ystäville tarjolla on tuttua menoa, joka ei suuresti sykettä kohota mutta on mainiota ajanvietettä.
Lisää muualla: Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ja Luetut.net.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 39. Kirjassa harrastetaan jotain urheilulajia
Helmet-lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.
 |
| Elly Griffiths: Käärmeen kirous Tammi 2018 Alkuteos A Room Full of Bones 2012 Suomentanut Anna Lönnroth 331 sivua |
Ruth Galloway alkaa olla niitä kirjallisia hahmoja, joiden edesottamuksiin on päästävä perehtymään aika ajoin. Käärmeen kirous on Ruth Galloway -mysteerien neljäs osa, suomennettuna on jo viideskin, Korppikuningas, ja ensi syksynä on tulossa Kadonneet ja kuolleet. Gallowayn ystäville siis riittää luettavaa ja odotettavaa.
Käärmeen kirouksessa liikkeellepaneva voima on kuolemantapaus museossa. Suunnitellut juhlallisuudet museossa joudutaan siirtämään sivuun ja tapausta selvittämään kutsutaan komisario Harry Nelson. Arkeologi Ruth Galloway ajautuu toki hänkin mukaan tapauksen tutkintaan.
Kuolemantapauksen tutkinnan myötä selviää, että menehtyneen tausta ei ole aivan puhtoinen, mutta eipä ole museonkaan. Suuri eettinen kysymys on se, kenellä on oikein aboriginaalien luihin, joita vaaditaan palautettaviksi Australiaan. Mystisyyttä tarinaan tuovat uskomukset kirouksista, jotka vainoavat väärin toimivia. Realistitkin ajautuvat pohtimaan yliluonnollisten voimien olemassaoloa, kun vyyhtiin sekoittuu toinenkin yllättävä kuolema.
Kaikki ei pyöri vain museon ympärillä, vaan olennaisena miljöönä esillä on myös museon omistajan, lordi Smithin, pyörittämä ratsutalli. Miksi hevoset sairastuvat niin usein? Mitä Smithin perheessä oikein on meneillään? Kuka uhkaili lordia?
Lopulta palaset loksahtelevat näppärästi kohdilleen mystiikan maustamana. Sekä Harry Nelson että Ruth Galloway ovat tällä kertaa enemmänkin sivusta tapahtumia seuraavia kuin ratkaisevia toimijoita, mutta hyvinhän tämä toimii näinkin. Ruth Galloway -mysteerien ystäville tarjolla on tuttua menoa, joka ei suuresti sykettä kohota mutta on mainiota ajanvietettä.
Lisää muualla: Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ja Luetut.net.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 39. Kirjassa harrastetaan jotain urheilulajia
Helmet-lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.
Tämä oli ensimmäinen sarjan kirja, josta en pitänyt kovin paljon, mutta seuraavasta taas tykkäsin :)
VastaaPoistaTämä ehkä jäi vähän edellisiä laimeammaksi. Mutta odotukset ovat suuret seuraavaa kohtaan!
PoistaRuth Galloway on vienyt mukanaan. Pahus, kun juuri sain kirjastosta uusimman suomennoksen Vippi-lainaan ja menivät taas lukusuunnitelmat sekaisin. Mainiota ajanvietettä, tosiaankin.
VastaaPoistaNiin minutkin, seuraava on jo odottamassa. Mukavasti tarinat onnistuvat viemään ajatukset muualle.
Poista