Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

"Neil Tophamin kuolema voi tietysti olla luonnollinen, mutta ajatus ruumiista, joka makaa kauan sitten kuolleen vainajan vieressä, on jotenkin häiritsevä. Ja ne kirjeet. Nelson on erään aiemman tapauksen yhteydessä joutunut tekemisiin nimettömien kirjeiden kanssa. Tophamin pöytälaatikosta löytyneiden kirjeiden sävyssä on tarpeeksi menneisyyden kaikuja nostattamaan niskakarvat pystyyn."
Elly Griffiths: Käärmeen kirous
Tammi 2018
Alkuteos A Room Full of Bones 2012
Suomentanut Anna Lönnroth
331 sivua

Ruth Galloway alkaa olla niitä kirjallisia hahmoja, joiden edesottamuksiin on päästävä perehtymään aika ajoin. Käärmeen kirous on Ruth Galloway -mysteerien neljäs osa, suomennettuna on jo viideskin, Korppikuningas, ja ensi syksynä on tulossa Kadonneet ja kuolleet. Gallowayn ystäville siis riittää luettavaa ja odotettavaa.

Käärmeen kirouksessa liikkeellepaneva voima on kuolemantapaus museossa. Suunnitellut juhlallisuudet museossa joudutaan siirtämään sivuun ja tapausta selvittämään kutsutaan komisario Harry Nelson. Arkeologi Ruth Galloway ajautuu toki hänkin mukaan tapauksen tutkintaan.

Kuolemantapauksen tutkinnan myötä selviää, että menehtyneen tausta ei ole aivan puhtoinen, mutta eipä ole museonkaan. Suuri eettinen kysymys on se, kenellä on oikein aboriginaalien luihin, joita vaaditaan palautettaviksi Australiaan. Mystisyyttä tarinaan tuovat uskomukset kirouksista, jotka vainoavat väärin toimivia. Realistitkin ajautuvat pohtimaan yliluonnollisten voimien olemassaoloa, kun vyyhtiin sekoittuu toinenkin yllättävä kuolema.

Kaikki ei pyöri vain museon ympärillä, vaan olennaisena miljöönä esillä on myös museon omistajan, lordi Smithin, pyörittämä ratsutalli. Miksi hevoset sairastuvat niin usein? Mitä Smithin perheessä oikein on meneillään? Kuka uhkaili lordia?

Lopulta palaset loksahtelevat näppärästi kohdilleen mystiikan maustamana. Sekä Harry Nelson että Ruth Galloway ovat tällä kertaa enemmänkin sivusta tapahtumia seuraavia kuin ratkaisevia toimijoita, mutta hyvinhän tämä toimii näinkin. Ruth Galloway -mysteerien ystäville tarjolla on tuttua menoa, joka ei suuresti sykettä kohota mutta on mainiota ajanvietettä.

Lisää muualla: Kirsin kirjanurkka, Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ja Luetut.net.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 39. Kirjassa harrastetaan jotain urheilulajia 
Helmet-lukuhaaste 2019: 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.

Kommentit

  1. Tämä oli ensimmäinen sarjan kirja, josta en pitänyt kovin paljon, mutta seuraavasta taas tykkäsin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ehkä jäi vähän edellisiä laimeammaksi. Mutta odotukset ovat suuret seuraavaa kohtaan!

      Poista
  2. Ruth Galloway on vienyt mukanaan. Pahus, kun juuri sain kirjastosta uusimman suomennoksen Vippi-lainaan ja menivät taas lukusuunnitelmat sekaisin. Mainiota ajanvietettä, tosiaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minutkin, seuraava on jo odottamassa. Mukavasti tarinat onnistuvat viemään ajatukset muualle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii