"Nicky nukkui tunnin sinisenmustat hiukset roikkuen turvonneella poskipäällään ja unessa hänen kasvonsa näyttivät hetken levollisilta. Tanzie lauleskeli hiljaa ja silitti koiraa. Norman nukkui, pieraisi kuuluvasti useita kertoja ja täytti auton hitaasti hajullaan. Kukaan ei valittanut. Pierun haju itse asiassa peitti oksennuksen lemun, joka ei ottanut laantuakseen."
Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia kertoo yksinhuoltajaäiti Jess Thomasista, jonka perhekuvio on varsin omintakeinen ja taloudellinen tilanne lähinnä katastrofaalinen. Jess tapaa sattumalta menestyvän it-firman omistajan Edin, joka on joutunut hankaluuksiin ja on vaikka ajanvietettä. Parin yhteensattuman seurauksena Jess ja Ed päätyvät samaan autoon Jessin perheen kanssa. Perheeseen lukeutuvat matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie, Nicky-poikapuoli ja iso Norman-koira.
Auto suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti Skotlantia, missä Tanzien on määrä osallistua koululaisten matematiikkakilpailuun. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu monenmoista, mutta reissu ei missään tapauksessa ole ohitse vielä senkään jälkeen, kun Skotlantiin on päästy. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin päästään tarinan loppuun, mutta mutkia voi kyllä pitää varsin viihdyttävinä.
Parillisia ja parittomia on viihdekirjallisuutta ja sinänsä varsin kepeää luettavaa. Pinnan alle kätkeytyy kuitenkin tärkeää asiaa esimerkiksi koulukiusaamisesta ja ihmisten eriarvoisuudesta esimerkiksi sen suhteen, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta asukkailleen tarjoaa.
Romaani viihdyttää mutta ei jää otteeltaan liian kepeäksi tai höttöiseksi. Itse asiassa tarinassa on koskettavat hetkensä, ja kokonaisuus nousee kyllä tusinakirjallisuuden yläpuolelle. Sujuva ja tunreisiin vetoava tarina tarjoaa mainiota ajanvietettä mutta antaa myös ajattelemisen aihetta.
Tästä viihdekirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Amma, Mai ja Susa.
Keski-kirjastot 2019: 15. Kirjassa on joku eläin.
Helmet 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Norman-koira on niin vahvasti läsnä, että se on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Siihen liittyy myös yksi kirjan koskettavimmista kohtauksista.
 |
| Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia Gummerus 2017 Alkuteos The One Plus One Suomentanut Heli Naski 482 sivua Äänikirjan lukija Mervi Takatalo Kesto 15 t 31 min. |
Jojo Moyesin Parillisia ja parittomia kertoo yksinhuoltajaäiti Jess Thomasista, jonka perhekuvio on varsin omintakeinen ja taloudellinen tilanne lähinnä katastrofaalinen. Jess tapaa sattumalta menestyvän it-firman omistajan Edin, joka on joutunut hankaluuksiin ja on vaikka ajanvietettä. Parin yhteensattuman seurauksena Jess ja Ed päätyvät samaan autoon Jessin perheen kanssa. Perheeseen lukeutuvat matemaattisesti lahjakas tytär Tanzie, Nicky-poikapuoli ja iso Norman-koira.
Auto suuntaa hitaasti mutta varmasti kohti Skotlantia, missä Tanzien on määrä osallistua koululaisten matematiikkakilpailuun. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu monenmoista, mutta reissu ei missään tapauksessa ole ohitse vielä senkään jälkeen, kun Skotlantiin on päästy. Monta mutkaa on matkassa ennen kuin päästään tarinan loppuun, mutta mutkia voi kyllä pitää varsin viihdyttävinä.
Parillisia ja parittomia on viihdekirjallisuutta ja sinänsä varsin kepeää luettavaa. Pinnan alle kätkeytyy kuitenkin tärkeää asiaa esimerkiksi koulukiusaamisesta ja ihmisten eriarvoisuudesta esimerkiksi sen suhteen, millaisia mahdollisuuksia yhteiskunta asukkailleen tarjoaa.
Romaani viihdyttää mutta ei jää otteeltaan liian kepeäksi tai höttöiseksi. Itse asiassa tarinassa on koskettavat hetkensä, ja kokonaisuus nousee kyllä tusinakirjallisuuden yläpuolelle. Sujuva ja tunreisiin vetoava tarina tarjoaa mainiota ajanvietettä mutta antaa myös ajattelemisen aihetta.
Tästä viihdekirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsi, Amma, Mai ja Susa.
Keski-kirjastot 2019: 15. Kirjassa on joku eläin.
Helmet 2019: 39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.
Norman-koira on niin vahvasti läsnä, että se on kuin yksi tarinan päähenkilöistä. Siihen liittyy myös yksi kirjan koskettavimmista kohtauksista.
Välillä on kiva lukea jokin kirja, josta loppufiilis on hyvä tai onnellinen. Moyesilta sellainen onnistuu.
VastaaPoistaNiin tosiaan onnistuu. Moyes osaa tarjota kivaa ajanvietettä.
PoistaMinusta tämä juuri jäi tusinakirjaksi. Ei koskettanut, ja vaikka raskaita aiheita sivuttiin, jäi kirja minusta liian kevyeksi – ja oksennusrikkaaksi.
VastaaPoistaMinua taas kosketti – aika iso osa oli kylläkin Normanilla. :) Välillä tosin tuntui, että tarina venyi liiaksi, kun pääosin viihdyin tämän parissa hyvin.
Poista