"Ja Finn laski iltaisin veneiden valoja. Niitä oli ilta illalta vähemmän, kaksitoista, kymmenen, seitsemän, kolme. Toisinaan Cora tuli laskemaan hänen kanssaan, toisinaan ei."
Connorien perhe asuu Newfoundlandissa Kanadassa. Koko pienen kylän yhteisö joutuu kohtaamaan suuren muutoksen, kun kaloja ei yhtäkkiä enää olekaan. Kun ei ole kaloja, ei monella myöskään ole elinkeinoa eikä elantoa, joten perhe toisensa jälkeen lähtee muualle.
Connorit kuitenkin haluavat jäädä autioituvaan kalastajakylään. Vanhemmat päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun kuin monet muut: Aidan ja Martha matkustavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Kun toinen on poissa, toinen vanhemmista huolehtii perheen lapsista kotona.
Lapset keksivät omaa puuhaansa. Teini-ikäinen Cora ottaa omalla tavallaan haltuunsa hylätyt talot, ja 11-vuotias Finn puolestaan elättelee toivoa kalojen paluusta. Kalojen ilmaantuminen takaisin toisi takaisin myös vanhan kyläyhteisön ja elvyttäisi henkiin paikan, joka on autioitumassa tyystin. Pojan sitkeys ja sinnikkyys käy sydämeen. Jotain hellyttävää on siinä, miten pieni poika on valmis taistelemaan silloin, kun aikuiset yksi toisensa jälkeen luovuttavat ja lähtevät.
Oman taistelunsa käy myös Cora. Eräänä yönä hän katoaa ja toimii päämäärätietoisesti – tytön tavoitteena on yksinkertaisesti päästä elämään tavallista elämää. Samaan aikaan Aidan ja Martha uurastavat ja vaihtavat vuoroja. Usein heidän kohtaamisensa typistyy pieneen hetkeen satamassa, kun toinen saapuu ja toinen lähtee.
Koti-ikävän laulut liikkuu kahdella aikatasolla. Tarinan nykyhetkessä eletään 1990-luvun alussa, kalojen katoamisen ajassa. Aika ajoin kurkistetaan menneisyyteen, 1970-luvulle. Silloin Martha tutustuu Aidaniin, joka on petollisia Connoreita, ja pitää päänsä ympäröivistä epäilyistä huolimatta. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin pariskunta joutuu epätavallisessa tilanteessa puntaroimaan, voiko perhe pysyä yhdessä, kun lähtö kodista uhkaa ja kaikki tuttu tuntuu hajoavan.
Romaani on kaihoisan kaunis kuvaus siitä, miten ihmiset voivat joutua olosuhteiden pakosta jättämään tutun ympäristönsä ja kotinsa. Tarina on hyvinkin ajankohtainen kertoessaan siitä, mihin ihmisten toimet voivat johtaa ja miten koti-ikävä vaivaa, kun on pakko lähteä.
Kauniilla tavalla romaanissa on läsnä musiikki. Kirjan nimi ei ole päälle liimattu vaan laulut ovat tarinassa monin tavoin läsnä. Laulut kantautuvat yli veden, kertovat tarinoita ja kantavat mukanaan historiaa keskellä muuttuvaa maailmaa.
Koti-ikävän laulut ei ole pelkästään murheellinen romaani. Melankolisuudestaan huolimatta tarina on sadunomainen ja kauniilla tavalla toiveikas. Sen äärellä tulee mieleen, että maailma tarvitsisi enemmän Finnin kaltaisia ihmisiä.
Emma Hooperin esikoisromaanissa Etta ja Otto ja Russell ja James oli jotain viehättävää, silti en siitä täysin hurmaantunut. Koti-ikävän lauluista hurmaannuin, todella.
Tiina tietää kertoa, että tarinan taustalla ovat todelliset tapahtumat. Katja toteaa, että lempeällä kirjalla on painava sanoma. "Kirja on tehty rohkeille ja luontoa rakastaville ihmisille", luonnehtii Mai. Jenna nautti tarinan surumielisyydestä ja taianomaisuudesta.
Keski-kirjastot 2019: 25. Kirja, joka sijoittuu merelle tai saaristoon.
Helmet 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.
 |
| Emma Hooper: Koti-ikävän laulut Gummerus 2019 Alkuteos Our Homesick Songs 2018 Suomentanut Satu Karhulahti 379 sivua |
Connorien perhe asuu Newfoundlandissa Kanadassa. Koko pienen kylän yhteisö joutuu kohtaamaan suuren muutoksen, kun kaloja ei yhtäkkiä enää olekaan. Kun ei ole kaloja, ei monella myöskään ole elinkeinoa eikä elantoa, joten perhe toisensa jälkeen lähtee muualle.
Connorit kuitenkin haluavat jäädä autioituvaan kalastajakylään. Vanhemmat päätyvät toisenlaiseen ratkaisuun kuin monet muut: Aidan ja Martha matkustavat vuorotellen töihin pohjoiseen. Kun toinen on poissa, toinen vanhemmista huolehtii perheen lapsista kotona.
Lapset keksivät omaa puuhaansa. Teini-ikäinen Cora ottaa omalla tavallaan haltuunsa hylätyt talot, ja 11-vuotias Finn puolestaan elättelee toivoa kalojen paluusta. Kalojen ilmaantuminen takaisin toisi takaisin myös vanhan kyläyhteisön ja elvyttäisi henkiin paikan, joka on autioitumassa tyystin. Pojan sitkeys ja sinnikkyys käy sydämeen. Jotain hellyttävää on siinä, miten pieni poika on valmis taistelemaan silloin, kun aikuiset yksi toisensa jälkeen luovuttavat ja lähtevät.
Oman taistelunsa käy myös Cora. Eräänä yönä hän katoaa ja toimii päämäärätietoisesti – tytön tavoitteena on yksinkertaisesti päästä elämään tavallista elämää. Samaan aikaan Aidan ja Martha uurastavat ja vaihtavat vuoroja. Usein heidän kohtaamisensa typistyy pieneen hetkeen satamassa, kun toinen saapuu ja toinen lähtee.
Koti-ikävän laulut liikkuu kahdella aikatasolla. Tarinan nykyhetkessä eletään 1990-luvun alussa, kalojen katoamisen ajassa. Aika ajoin kurkistetaan menneisyyteen, 1970-luvulle. Silloin Martha tutustuu Aidaniin, joka on petollisia Connoreita, ja pitää päänsä ympäröivistä epäilyistä huolimatta. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin pariskunta joutuu epätavallisessa tilanteessa puntaroimaan, voiko perhe pysyä yhdessä, kun lähtö kodista uhkaa ja kaikki tuttu tuntuu hajoavan.
Romaani on kaihoisan kaunis kuvaus siitä, miten ihmiset voivat joutua olosuhteiden pakosta jättämään tutun ympäristönsä ja kotinsa. Tarina on hyvinkin ajankohtainen kertoessaan siitä, mihin ihmisten toimet voivat johtaa ja miten koti-ikävä vaivaa, kun on pakko lähteä.
Kauniilla tavalla romaanissa on läsnä musiikki. Kirjan nimi ei ole päälle liimattu vaan laulut ovat tarinassa monin tavoin läsnä. Laulut kantautuvat yli veden, kertovat tarinoita ja kantavat mukanaan historiaa keskellä muuttuvaa maailmaa.
Koti-ikävän laulut ei ole pelkästään murheellinen romaani. Melankolisuudestaan huolimatta tarina on sadunomainen ja kauniilla tavalla toiveikas. Sen äärellä tulee mieleen, että maailma tarvitsisi enemmän Finnin kaltaisia ihmisiä.
Emma Hooperin esikoisromaanissa Etta ja Otto ja Russell ja James oli jotain viehättävää, silti en siitä täysin hurmaantunut. Koti-ikävän lauluista hurmaannuin, todella.
Tiina tietää kertoa, että tarinan taustalla ovat todelliset tapahtumat. Katja toteaa, että lempeällä kirjalla on painava sanoma. "Kirja on tehty rohkeille ja luontoa rakastaville ihmisille", luonnehtii Mai. Jenna nautti tarinan surumielisyydestä ja taianomaisuudesta.
Keski-kirjastot 2019: 25. Kirja, joka sijoittuu merelle tai saaristoon.
Helmet 2019: 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.