Siirry pääsisältöön

Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

"Aluksi et ollut tuollainen minua kohtaan.
Olit sitä mieltä että voisin kehittyä
mutta et ajatellut 
että olin vääränlainen.
Halusit innostaa
minua kehittymään.
Et pakottanut minua.
Se oli hienoa."
Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
Into 2018
Alkuteos Århundradets kärlekskrig 2016
Suomentanut Jaana Nikula
173 sivua


Vuosisadan rakkaussota sai kunnian olla vuonna 2018 viimeinen kokonaan lukemani kirja. Aivan hempeän leppoisasta joululomalukemisesta ei ole kyse, sillä kysymyksessä on eronneen avioparin dialogi, joka avaa jopa raadollisesti esille sen, miten rakkaus muuttuu riidaksi, pettymykseksi ja vihaksi.

Aamulehden mukaan kirja on avainromaani, eli se kertoo todellisista ihmisistä. Romaanin naisääni on siis itse kirjailija, Ebba Witt-Brattström. Miesääni puolestaan on kirjailijan entinen puoliso, Horace Engdahl.

Nämä kaksi ääntä vuorottelevat tekstissä, joka on proosaa mutta aseteltu runon tavoin. Äänet sivaltavat toisiaan, nostavat esille toisissaan havaitsemiaan epäkohtia, ilkeilevät ja kiistelevät.
Nainen sanoi:
Ketä yrität vakuuttaa?
Juuri tuota olen koettanut
takoa päähäsi kymmenen vuoden ajan.

Mies sanoi:
– –
Sinä olet pelkkää teeskentelyä
kiireestä kantapäähän
niin kuin kaikki naiset.
Paitsi että dialogista muodostuu avioliiton ja -eron ruumiinavaus, muodostuu siitä myös kuva miehen ja naisen rooleista ja niistä vaatimuksista, joita sukupuolille nykyään sälytetään. Myönnän, että sympatiani asettuvat naisen puolelle, joka on joutunut sietämään väkivaltaa ja pelkoa, mutta toisaalta pidän hieman ongelmallisena sitä, että miehen hahmo jää mielessäni melko latteaksi. On kuin hän olisi vain sovinisti, kun naisessa ulottuvuuksia on enemmän. Toisaalta se, että avioparin osapuolet litistyvät, lienee aika luonnollista: vihan keskellä mieluummin näkee toisen vain kielteisten määritteiden ympäröimänä.

Luonnollista lienee sekin, että dialogiin sisältyy jonkinlaista aaltomaisuutta. Välillä terävyys sulaa, kunnes pettymys ja katkeruus pulpahtavat jälleen pintaan. Raskaus kuitenkin jää päällimmäiseksi tunteeksi: kirjaa on mahdotonta lukea kertaistumalta, vaikka sivuja on alle 200, ajoittain on pakko saada hengähtää.

Vuosisadan rakkaussotaa voi pitää varsin todentuntuisena kuvauksena eroon päättyneestä liitosta. Minä huomasin jossain kohtaa väsyneeni riitelyyn ja sen seuraamiseen, ja kirjan lopun luin ajatuksella "luetaan nyt loppuun, kun on kerran aloitettu". En siis oikein viehättynyt tästä toisin kuin aikanaan Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinasta, johon Rakkaussota vertautuu ja jonka voisinkin nyt muistin terästämiseksi lukea uudelleen.

Muualla: Kirja vieköön!, Reader, why did I marry him?, Mrs Karlsson lukee..., Unelmien aika ja Hemulin kirjahylly.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on