Siirry pääsisältöön

Katja Kärki: Jumalan huone

"Kipinä karkasi mummolan saunankiukaasta, jolle Mauri-ukki heitti löylyä. Tai ehkä se lähti saarnaajasedän syyttävistä silmistä, kun se näki minussa helvetin. Tai ei, minun silmistäni se kipinä sinkosi. Minä poltan tämän kaiken, tuikkaan tuleen koko kaupungin ja sen maalaiskylät."
Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019
464 sivua

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone ulottuu 1930-luvulta uudelle vuosituhannelle saakka. Romaani tarkastelee Martikaisen sukua ja erityisesti suvun naisia: Ailia, joka päätyy huolehtimaan sisarensa perheestä tragedian jälkeen; Mariaa, joka on lapseton ja vähän vääränlainen suvun tiukkoihin raameihin; Elsaa, joka vasta onkin vääränlainen.

Elämää määrittelee vahvasti lestadiolaisuus. Sunnuntaisin käydään seuroissa, joita luotsaa karismaattinen Hannu. Televisiota ei katsota eikä musiikkia kuunnella, muutenkin synnin tekemiseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kuka on uskossa ja kuka uskoo oikealla tavalla, siinä tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi.

Aili edustaa naisista vanhinta sukupolvea, Maria on siinä välissä ja Elsa nuorin. Kun Aili ei juuri kyseenalaista uskonoppeja, kytee Marian mielessä jo epäilyksiä ja halua murtaa tiukkoja rajoja. Elsa nuorimpana on sitten se, joka todella panee tuulemaan. Hän jättää kotinsa ja sukunsa, hyppää tiukasta kunnollisuuden vaatimuksesta toiseen ääripäähän ja päättää tehdä kaikki olemassa olevat synnit musiikin kuuntelemisesta tanssimiseen, esiaviollisesta seksistä varastamiseen.
Lisään syntilistaani vielä yhden, kaikista pahimman.
Sitten vielä kaiken yllä leijuu tumma varjo, mustaakin mustempi teko, joka ei jätä rauhaan edes vuosikymmenien jälkeen. Sodan, köyhyyden ja kurjuuden keskellä syntyy jotain, milä on kauaskantoiset seuraukset. Olennainen kysymys on, voiko mitä tahansa antaa anteeksi.

Jumalan huone on naisten tarina, jossa mukana ovat myös miehet. Miehiä kaivataan, pelätään, vihataan ja käytetään, kukin tavallaan. Tarinan näkökulmat ovat kuitenkin naisten, ja heidän kauttaan muotoutuvat miesten kuvat – ne harvemmin ovat mairittelevia.
Minua ei haittaa, vaikka isä ei tulisi enää koskaan takaisin. Nyt Misse saa olla rauhassa ja tehdä vaikka sata pientä kissanpentua.
Tarina etenee kolmen naisen näkökulmissa niin, että ajallinen kronologia rikkoutuu tämän tästä. Hieman minua hämmensi Ailin viimeinen osuus, joka sijoittuu kokonaisuuden otsikon mukaan vuosille 1946–72 mutta jossa ymmärtääkseni kuvataan kuitenkin selvästi myöhempiä tapahtumia. Lukiessani ajattelin, että kokonaisuuden selventämiseksi olisin voinut tehdä itseäni varten jonkinlaista karttaa ja aikajanaa, jonka avulla ihmisten ja tapahtuma-aikojen hahmottaminen kävisi helpommaksi. Toisaalta moninaiset tapahtumat ja useat ihmiset selkiytyvät kyllä lukemisen myötä ja kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

Jumalan huone on vahva ja vaikuttava. Tarina vie mukanaan ja jää mieleen, sillä se on traaginen ja synkkä mutta tarjoaa kuitenkin valon ja toivon pilkahduksia. Henkilöhahmot ovat ymmärrettäviä ja aikansa kuvastajia, ja vaikka en täysin innostu Elsan Jyväskylä-osuudesta, kun koko ajan "vituttaa" ja elämä tuntuu olevan täysin rajatonta, on sekin kuitenkin ymmärrettävissä ja perusteltavissa.

Katja Kärki kirjoittaa hyvin. Kerrontaa värittää Pohjois-Karjalan murre, joka ei ole minulle tuttua ja tuntuu välillä vähän vaikeasti mielessäni puheeksi kääntyvän – "Onko Mauri-ukki meillä pitkkään?" – se ei suinkaan ole kirjan vika vaan yksin minun. Väriä kerrontaan tuo myös Elsan vähän yksioikoinen mutta tutulta kuulostava puhumisen tapa.

Jumalan huone on kuvaus uskonnollisuuden kahleista ja yksittäisistä henkilöistä, jotka elävät osana uskonnollista yhteisöä. Sen rinnalle asettuvat ilman muuta eräät viime vuosina julkaistut esikoisromaanit, kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät, jotka nekin käsittelevät uskonnon vaikutusta yksilöihin. Tähän joukkoon Jumalan huone asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina.

Myös Luetut kirjat -blogissa puhutaan Jumalan huoneesta.

Helmet 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi. Keski-kirjastojen lukuhaaste: 23. Kirja, jossa on piirretty kansikuva.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta! Jumalan huone ilmestyy 29.1.2019.

Kommentit

  1. Tämä odottaa lukuvuoroa. Kiva kuulla, että tykkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä on sinun lukulistallasi. Mielelläni sitten luen ajatuksiasi.

      Poista
  2. Minäkin luen tämän ihan lähipäivinä! Kiva, että "asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla, milloin tästä ajatuksiasi julkaiset!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on