Siirry pääsisältöön

Katja Kärki: Jumalan huone

"Kipinä karkasi mummolan saunankiukaasta, jolle Mauri-ukki heitti löylyä. Tai ehkä se lähti saarnaajasedän syyttävistä silmistä, kun se näki minussa helvetin. Tai ei, minun silmistäni se kipinä sinkosi. Minä poltan tämän kaiken, tuikkaan tuleen koko kaupungin ja sen maalaiskylät."
Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019
464 sivua

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone ulottuu 1930-luvulta uudelle vuosituhannelle saakka. Romaani tarkastelee Martikaisen sukua ja erityisesti suvun naisia: Ailia, joka päätyy huolehtimaan sisarensa perheestä tragedian jälkeen; Mariaa, joka on lapseton ja vähän vääränlainen suvun tiukkoihin raameihin; Elsaa, joka vasta onkin vääränlainen.

Elämää määrittelee vahvasti lestadiolaisuus. Sunnuntaisin käydään seuroissa, joita luotsaa karismaattinen Hannu. Televisiota ei katsota eikä musiikkia kuunnella, muutenkin synnin tekemiseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kuka on uskossa ja kuka uskoo oikealla tavalla, siinä tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi.

Aili edustaa naisista vanhinta sukupolvea, Maria on siinä välissä ja Elsa nuorin. Kun Aili ei juuri kyseenalaista uskonoppeja, kytee Marian mielessä jo epäilyksiä ja halua murtaa tiukkoja rajoja. Elsa nuorimpana on sitten se, joka todella panee tuulemaan. Hän jättää kotinsa ja sukunsa, hyppää tiukasta kunnollisuuden vaatimuksesta toiseen ääripäähän ja päättää tehdä kaikki olemassa olevat synnit musiikin kuuntelemisesta tanssimiseen, esiaviollisesta seksistä varastamiseen.
Lisään syntilistaani vielä yhden, kaikista pahimman.
Sitten vielä kaiken yllä leijuu tumma varjo, mustaakin mustempi teko, joka ei jätä rauhaan edes vuosikymmenien jälkeen. Sodan, köyhyyden ja kurjuuden keskellä syntyy jotain, milä on kauaskantoiset seuraukset. Olennainen kysymys on, voiko mitä tahansa antaa anteeksi.

Jumalan huone on naisten tarina, jossa mukana ovat myös miehet. Miehiä kaivataan, pelätään, vihataan ja käytetään, kukin tavallaan. Tarinan näkökulmat ovat kuitenkin naisten, ja heidän kauttaan muotoutuvat miesten kuvat – ne harvemmin ovat mairittelevia.
Minua ei haittaa, vaikka isä ei tulisi enää koskaan takaisin. Nyt Misse saa olla rauhassa ja tehdä vaikka sata pientä kissanpentua.
Tarina etenee kolmen naisen näkökulmissa niin, että ajallinen kronologia rikkoutuu tämän tästä. Hieman minua hämmensi Ailin viimeinen osuus, joka sijoittuu kokonaisuuden otsikon mukaan vuosille 1946–72 mutta jossa ymmärtääkseni kuvataan kuitenkin selvästi myöhempiä tapahtumia. Lukiessani ajattelin, että kokonaisuuden selventämiseksi olisin voinut tehdä itseäni varten jonkinlaista karttaa ja aikajanaa, jonka avulla ihmisten ja tapahtuma-aikojen hahmottaminen kävisi helpommaksi. Toisaalta moninaiset tapahtumat ja useat ihmiset selkiytyvät kyllä lukemisen myötä ja kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

Jumalan huone on vahva ja vaikuttava. Tarina vie mukanaan ja jää mieleen, sillä se on traaginen ja synkkä mutta tarjoaa kuitenkin valon ja toivon pilkahduksia. Henkilöhahmot ovat ymmärrettäviä ja aikansa kuvastajia, ja vaikka en täysin innostu Elsan Jyväskylä-osuudesta, kun koko ajan "vituttaa" ja elämä tuntuu olevan täysin rajatonta, on sekin kuitenkin ymmärrettävissä ja perusteltavissa.

Katja Kärki kirjoittaa hyvin. Kerrontaa värittää Pohjois-Karjalan murre, joka ei ole minulle tuttua ja tuntuu välillä vähän vaikeasti mielessäni puheeksi kääntyvän – "Onko Mauri-ukki meillä pitkkään?" – se ei suinkaan ole kirjan vika vaan yksin minun. Väriä kerrontaan tuo myös Elsan vähän yksioikoinen mutta tutulta kuulostava puhumisen tapa.

Jumalan huone on kuvaus uskonnollisuuden kahleista ja yksittäisistä henkilöistä, jotka elävät osana uskonnollista yhteisöä. Sen rinnalle asettuvat ilman muuta eräät viime vuosina julkaistut esikoisromaanit, kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät, jotka nekin käsittelevät uskonnon vaikutusta yksilöihin. Tähän joukkoon Jumalan huone asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina.

Myös Luetut kirjat -blogissa puhutaan Jumalan huoneesta.

Helmet 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi. Keski-kirjastojen lukuhaaste: 23. Kirja, jossa on piirretty kansikuva.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta! Jumalan huone ilmestyy 29.1.2019.

Kommentit

  1. Tämä odottaa lukuvuoroa. Kiva kuulla, että tykkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä on sinun lukulistallasi. Mielelläni sitten luen ajatuksiasi.

      Poista
  2. Minäkin luen tämän ihan lähipäivinä! Kiva, että "asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla, milloin tästä ajatuksiasi julkaiset!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o