"Hän kirjoittaa muutaman sanan, lajittelee uusia muistoja ja miettii, onko varmasti pannut ne oikeaan järjestykseen vai peräti kirjoittanut ne jo johonkin toiseen lukuun. Hänellä on niin paljon tapahtumia pidettäväksi järjestyksessä, niin monta vainajaa, jotka ovat olleet hänelle tärkeitä. Hän herättää henkiin osoitekirjan nimet, ihmiset jtka kulkivat ohitse ja jättivät jälkensä."
Doris Alm on 96-vuotias ja tietää, että elinaikaa ei ole jäljellä enää paljon. Toisaalta hän ei sitä haluakaan vaan on valmis lähtemään. Kaikki rakkaat ympäriltä ovat jo kuolleet, paitsi Yhdysvalloissa asuva sisarentyttärentytär Jenny, joka on Dorikselle tärkeä ja jolle Doris alkaa kertoa elämäntarinaansa. Tukena on vuosikymmeniä mukana kulkenut punainen osoitekirja, johon Doris on merkinnyt elämänsä tärkeät henkilöt. Useimpien nimi on jo yliviivattu ja nimen viereen on kirjoitettu "Kuollut".
Doriksen muistelmien kautta hahmottuu elämä, joka on kantanut läpi kuohuvan maailman. 1930-luvun Pariisi muoteineen vaihtuu New Yorkiin ja hanttihommiin. Toinen maailmansota vaikuttaa suuresti ja tuo naisen monien koettelemusten kautta takaisin Eurooppaan ja viimein kotimaahan Ruotsiin.
Iäkkään ruotsalaisnaisen kautta muotoutuu kuva elämäntarinasta, joka pitää sisällään monenlaisia käänteitä, erilaisia ihmisiä ja useita valintoja. Doris on elänyt kiehtovan elämän, joka on sisältänyt niin hyvää kuin pahaa, niin oikeita kuin vääriä valintoja. Vai onko vääriä valintoja? Olisivatko toiset valinnat johtaneet parempaan vai vain erilaiseen elämään? Ainakaan Doris ei jää voivottelemaan vaan tuntuu olevan rauhassa elämänsä suhteen.
Olennainen kysymys toki on se, mikä elämässä lopulta on tärkeää. Mitä Doris vielä viimeisillä hetkillään ajattelee? Mitä hän kaipaa? Painavatko elämän vaakakupissa lopulta enemmän mallivuodet Chanelilla vai kohdatut ihmiset? Kauniisti kirjassa kuvataan vanhenemista ja kiehtovaa elämäntarinaa. Koskettavasti Punainen muistikirja tuo esille vanhan ihmisen yksinäisyyden tunteita ja sitä, millä tavoin vanhus kohdataan: vailla historiaansa ja ikään kuin hän ei itse kykenisi ymmärtämään tilaansa.
Punaisesta osoitekirjasta löytyy syvempiä teemoja ja teos antaa kyllä pohtimisen aihetta. Eittämättä romaani on kuitenkin viihdettä eräine kliseineen ja ennalta arvattavine juonenkäänteineen. Mutta vaikka viihdekirjallisuus ei yleensä minuun vetoa, onnistuu Punainen osoitekirja vetämään puolelleen, vaikkei mistään täydellisestä lukuelämyksestä voikaan puhua. Lundbergilla on taito herättää lukijan mielenkiinto ja saada päähenkilönsä elämään niin, että välillä huomasin odottavani, milloin taas pääsen kirjan pariin. Mainiota kesälukemista Lundberg lukijalleen tarjoaa.
Helmet 2018 -haaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö – sitten joskus. Sovussa itsensä ja elämänsä kanssa, rauhassa valmis.
Kirjankansibingo: loma – ja bingo!
Punaisesta osoitekirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Susa, Riitta ja Amma.
 |
| Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja Otava (2018) Alkuteos Den rödä adressboken 2017 Suomentanut Tuula Kojo 316 sivua Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi Kesto 9 tuntia 37 minuuttia. |
Doris Alm on 96-vuotias ja tietää, että elinaikaa ei ole jäljellä enää paljon. Toisaalta hän ei sitä haluakaan vaan on valmis lähtemään. Kaikki rakkaat ympäriltä ovat jo kuolleet, paitsi Yhdysvalloissa asuva sisarentyttärentytär Jenny, joka on Dorikselle tärkeä ja jolle Doris alkaa kertoa elämäntarinaansa. Tukena on vuosikymmeniä mukana kulkenut punainen osoitekirja, johon Doris on merkinnyt elämänsä tärkeät henkilöt. Useimpien nimi on jo yliviivattu ja nimen viereen on kirjoitettu "Kuollut".
Doriksen muistelmien kautta hahmottuu elämä, joka on kantanut läpi kuohuvan maailman. 1930-luvun Pariisi muoteineen vaihtuu New Yorkiin ja hanttihommiin. Toinen maailmansota vaikuttaa suuresti ja tuo naisen monien koettelemusten kautta takaisin Eurooppaan ja viimein kotimaahan Ruotsiin.
Iäkkään ruotsalaisnaisen kautta muotoutuu kuva elämäntarinasta, joka pitää sisällään monenlaisia käänteitä, erilaisia ihmisiä ja useita valintoja. Doris on elänyt kiehtovan elämän, joka on sisältänyt niin hyvää kuin pahaa, niin oikeita kuin vääriä valintoja. Vai onko vääriä valintoja? Olisivatko toiset valinnat johtaneet parempaan vai vain erilaiseen elämään? Ainakaan Doris ei jää voivottelemaan vaan tuntuu olevan rauhassa elämänsä suhteen.
Olennainen kysymys toki on se, mikä elämässä lopulta on tärkeää. Mitä Doris vielä viimeisillä hetkillään ajattelee? Mitä hän kaipaa? Painavatko elämän vaakakupissa lopulta enemmän mallivuodet Chanelilla vai kohdatut ihmiset? Kauniisti kirjassa kuvataan vanhenemista ja kiehtovaa elämäntarinaa. Koskettavasti Punainen muistikirja tuo esille vanhan ihmisen yksinäisyyden tunteita ja sitä, millä tavoin vanhus kohdataan: vailla historiaansa ja ikään kuin hän ei itse kykenisi ymmärtämään tilaansa.
Punaisesta osoitekirjasta löytyy syvempiä teemoja ja teos antaa kyllä pohtimisen aihetta. Eittämättä romaani on kuitenkin viihdettä eräine kliseineen ja ennalta arvattavine juonenkäänteineen. Mutta vaikka viihdekirjallisuus ei yleensä minuun vetoa, onnistuu Punainen osoitekirja vetämään puolelleen, vaikkei mistään täydellisestä lukuelämyksestä voikaan puhua. Lundbergilla on taito herättää lukijan mielenkiinto ja saada päähenkilönsä elämään niin, että välillä huomasin odottavani, milloin taas pääsen kirjan pariin. Mainiota kesälukemista Lundberg lukijalleen tarjoaa.
Helmet 2018 -haaste: 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö – sitten joskus. Sovussa itsensä ja elämänsä kanssa, rauhassa valmis.
Kirjankansibingo: loma – ja bingo!
Punaisesta osoitekirjasta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Susa, Riitta ja Amma.
Yhdeksänkymppinen päähenkilö toi viihdekirjaan ihan uuden ulottuvuuden. Minäkin tykkäsin tästä, vaikka kliseinen olikin.
VastaaPoistaTotta, kivaa kun päähenkilönä on elämää nähnyt ja paljon kokenut ikäihminen.
PoistaMinusta oli aivan liian kliseinen, en innostunut. Onnea bingosta, minullakin on yksi :)
VastaaPoistaKliseitä kyllä riittää, mutta tällä kertaa en antanut niiden häiritä. :) Kiitos, onnittelut sinullekin bingosta!
Poista