Siirry pääsisältöön

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Kuva: Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Hyvää naistenpäivää! Tähän päivää sopii mielestäni hyvin vahvan naiskirjailijan, Nobel-palkitun Toni Morrisonin, uusimman suomennetun teoksen esittely. Tässä siis pohdintojani romaanista Luoja lasta auttakoon:

"Hän oli ollut liian heikko, liian pelokas uhmaamaan Sweetnessiä tai vuokraisäntää tai Sofia Huxleyta eikä voinut tässä maailmassa enää muuta kuin nousta lopulta puolustamaan itseään, kohdata sen ensimmäisen miehen jolle hän oli paljastanut sielunsa tietämättä, että mies pilkkasi häntä. Rohkeutta se kuitenkin vaatisi ja sitä, hän ajatteli, hänenlaisellaan menestyneellä uranaisella oli riittämiin."
Toni Morrison:
Luoja lasta auttakoon
(Tammi 2016)
Alkuteos God Help the Child 2015
Suomentanut Kaijamari Sivill
186 sivua
Luoja lasta auttakoon -romaanin päähenkilö on yönmusta Bride, jonka ihonvärin tummuus on liikaa hänen vanhemmilleen. Isää ei kuvioissa näy, äidin on lähes mahdotonta hyväksyä tytärtään. Kuin kuka tahansa lapsi, Bride hakee äitinsä hyväksyntää. Sen myötä hän ajautuu tekoon, jota kantaa mukanaan vuosienkin kuluttua. Aikuisiällä Bride yrittää korjata lapsuutensa virheen mutta epäonnistuu.

Briden ohella keskiöön nousevat Brooklyn ja Booker, jotka molemmat ovat tärkeitä päähenkilön elämässä. Brooklyn on ystävä, Booker poikaystävä, joka lähtee. Hänen sanansa saavat Briden pois tolaltaan, ja saadakseen selityksen hän matkaa lopulta pitkän matkan päähän. Kolmikon lisäksi tarinassa pääsee ääneen myös Briden äiti Sweetness, josta ei synny kovin mairitteleva kuva.

Romaanissa kerrotaan toteavasti asioista, jotka tekevät pahaa. Pahinta on lasten pahoinpitely, jota tapahtuu monella eri tasolla. Henkistä pahoinpitelyä, rakkaudettomuutta; fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä. Briden hahmossa näkyy edelleen se lapsi, joka kaipaa äitinsä rakkautta ja peilaa itseään suhteessa muihin ihmisiin. Matkallaan selitystä hakemaan menestyvä nainen palaa tietyllä tapaa lapseksi voidakseen olla taas aikuinen, ja tätä matkaa Morrison kuvaa tavattoman kiinnostavasti.

Kiinnostavasti Morrison kuvaa myös sitä, kuinka sekä Bride että Booker etsivät itseään. Lapsuuden erilaiset traumat määrittelevät molempia suuresti, ja joskus tulee hetki, kun itseä on katsottava silmiin. Kumpikaan ei ole puhtoinen, mutta ei sitä ole kukaan muukaan. Yksi tarinan vahvuuksista onkin siinä, että asiat eivät millään muotoa ole mustavalkoisia vaan sisältävät myös harmaan sävyjä.

Toni Morrisonilla on ihmeellinen taito kirjoittaa niukasti valtavan kokoisista asioista. Briden tarina kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin vajaat 200 sivua antaa ymmärtää. Luoja lasta auttakoon on ahdistava, traaginen, raskas ja surullinen tarina. Samalla siinä on lohtua ja toivoa, ja kaiken kaikkiaan romaani on hieno osoitus kirjoittajansa kertojantaidoista.

Helmet 2016 -listalla Morrisonin romaani kuittaa kohdan 39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja.

Kirjasta muualla: KirjapolkuniMari A:n kirjablogi, KirjakirppuOksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, Kulttuuri kukoistaa, Reader, why did I marry him?, Pieni kirjasto, Kaisa Reetta T. ja Kirjahilla.

Kommentit

  1. Tämä oli taitavasti kirjoitettu romaani. Ei mitään liikaa, mutta silti todella vahva tarina. Kirjan aiheesta ja teemoista olisi moni kirjailija taatusti saanut tuplasti sivuja aikaiseksi, mutta pidin kovasti Morrisonin tiiviistä ilmaisusta. Hieno kirja naistenpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On uskomatonta, miten niukasti voi kirjoittaa sanomalla samalla paljon. Naistenpäivään tämä oli aika itsestään selvä valinta. :)

      Poista
  2. Valitsitpa sopivan kirjan esiteltäväksi naistenpäivänä. Morrisonin kirjan aion minäkin lukea, vaikka olen hieman pelännytkin sitä kirjailijan aiempien väkevien romaanien jälkeen. Tämä on kai aika erilainen? Mutta puhutteleva ja ilmeisen hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on erilainen, ehkä helpompi lähestyä kuin muut Morrisonin romaanit, mutta silti tosiaan puhutteleva. Ja hyvä, ehdottomasti!

      Poista
  3. Puhutteleva tämä oli, ehdottomasti. Tiivis tarina jäi mieleen soimaan.

    VastaaPoista
  4. Puhutteleva tämä oli, ehdottomasti. Tiivis tarina jäi mieleen soimaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on